perjantai 8. kesäkuuta 2012

Hei, me ryssitään!


Viimeisimmässä Markkinointi & Mainonta -lehdessä oli otsikko: näin ryssit ruokamainoksen aikakauslehdessä. Ilmeisesti lehden ja toimittajan mielestä tämä on jonkinlaista yleiskieltä, koska mikään jutussa ei käsittääkseni viittaa venäläisiin. Pitäisi kuitenkin olla tiedossa, että viime syksyn lonkero-kampanjasta tuli mainonnan eettiseltä neuvostolta huomautus halventavasta kielenkäytöstä. Ulkomainoksessa luki: uudistimme maun, mutta ryssimme tavutuksen. Grei-ppi oli tavutettu väärin. Kampanja vedettiin pois saman tien, mikä ei ollut suuri menetys. 

Mainosmaailmassa kyllin kolhiintuneena epäilen, ettei kohu tullut ihan puskista. Sitä en kuitenkaan ymmärrä, mitä sillä haluttiin saada aikaan. En ehkä kuulu tuotteen kohderyhmään, mutta alatyyliä ja puhekieltä varmasti haettiin. Ryssimisellähän tarkoitetaan puhekielessä epäonnistumista tai kelvotonta laatua tekemisessä. Termi on yleistynyt käytössä ja sitä heitellään ympäriinsä ikäänkuin se ei liittyisi mitenkään maiden väliseen sotaan tai halventaisi venäläisiä. Ei tummaihoisiakaan vahingossa kutsuta neekereiksi edes Viitasaarella, vaikka se onkin ollut joskus yleiskieltä jopa koulukirjoissa. 

Venäläinen kenraali Makarov kommentoi vierailullaan kiusalllisesti Suomen puolustuspolitiikkaa, mutta yhdessäkään uutisessa ei todettu kenraalin ryssineen vierailuaan tai maiden suhteita. Outoa, jos kerran sana on niin neutraali. Eikö se tähän yhteyteen olisi sopinut paremmin kuin Kalervo Kummolan suuhun, kun hän syytti Ruotsin ryssineen jääkiekon MM-kisat. Lausunto onkin omaa luokkaansa. Kummola onnistuu siinä loukkaamaan kolmella sanalla molempia naapurimaitamme, sen lisäksi että on kisajärjestelyillä jo loukannut kaikkia suomalaisia – tiedämmehän me kenen ahneus sen kisatunnelman pilasi. 

Ensin luulin, että kyseessä oli tahaton vahinko, kun joku lipsautti töissä ryssimisen. Toivoin niin, koska yksi kollegoista on venäläinen. Sama on sitten toistunut useita kertoja, eikä kukaan ole reagoinut siihen. Verbiä pidetään siis työyhteisössä neutraalina yleiskielen ilmaisuna. En ole uskaltanut kysyä yhdeltäkään venäläiseltä mitä mieltä he ovat. En halua käydä sitä keskustelua ja tuntea syyllisyyttä suomalaisten moukkamaisuudesta. Aivan varmasti se loukkaa. Ja epäilen myös, ettei sanan käyttö ole täysin tahatonta. Me olemme ehkä töykeitä, mutta emme me tyhmiä sentään ole. 

Taitaa olla kysymys samanlaisesta käyttäytymisen erityispiirteestä kuin suomalaisten tapa olla huomioimatta toisia ihmisiä kuin huomaamatta. Epäsosiaalisuus on suomalainen versio sosiaalisuudesta. Sitä on yhä edelleen vaikea ymmärtää, mutta jonkinlaisen kollektiivisen dissilluusion vallassa osa meistä yhä aidosti teeskentelee sen olevan normaalia käyttäytymistä. Ikään kuin olisi hyväksyttävää tehdä mitä tahansa törkeyksiä ja todeta perään vain, että sori, olen suomalainen ja näin meillä on aina tehty. Ehkä sille pitäisi ryssimisen sijaan keksiä suomalaisia halventava verbi, joka vähän vauhdittaisi käytöstapojen oppimista.