sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Humalan terve


Helsingissä on 550 terassia, ilmoitti valtakunnan lehti. Mikäli haluaisi viettää oikein kostean kesän, voisi juoda yhden tuopin jokaisella terassilla. Rahaa kuluisi noin 2750 euroa ja seuraavan kolmen kuukauden aikana pitäisi nauttia kuusi tuoppia joka ilta. Ei kuulosta hyvältä, joten kiellän sen heti itseltäni. Jos joku muu haluaa idean toteuttaa, feel free, mutta kannattaa varmaan aloittaa heti. Ajatus kuulostaa sen verran epäterveeltä, että se varmastikin kielletään pikaisesti. 

Kuten luotettavissa suomalaisissa tutkimuksissa on todettu, mainostoimistot ovat  syypäitä kansalaisten humalahakuiseen alkoholikulttuuriin ja maksasairauksiin. Siis me suunnittelijat. Bussipysäkillä oli juliste, jossa kysyttiin joisinko vähemmän alkoholia, jos tätä mainosta ei olisi. Kovin paljon nykyistä vähemmän en voi juoda. En myöskään usko, että valtion sensuuri parantaa maailmaa tai kansanterveyttä tippaakaan. Jollakin perusteella kuluttajat itse valitsevat kulutustottumuksensa ja oppivat juomakulttuurinsa, jos siis valinnanvapaus on olemassa. Ehkä ne mallit tulevat muualta kuin mainostoimistoista. 

Jos alkoholi ei varsinaisesti olekaan, alkoholimainonta on lähellä sydäntäni. Tämä johtuu siitä tosiasiasta, että elätin itseni mukavasti Irlannissa tekemällä mainontaa alkoholi- ja virvoitusjuomille, makeisille, pikaruoalle, tupakkatuotteille ja autoille. Ainoa hiukkaakaan eettisesti siedettävämpi asiakas olisi ollut kissanruoka, johon en mistään hinnasta aikonut koskea. Mitään näistä tuotteista en ole käyttänyt itse. Ainoa makeinenkin, jota todella tarvitsen on lakritsi, mitä taas myytiin Irlannissa terveyskaupassa. En ole tehnyt pisaraakaan alkoholimainontaa kotimaassa, mutta se ei nyt kevennä omaatuntoani. Olen tehnyt muuta pahaa. 

Parhaan kykyni mukaan ja sopivaa korvausta vastaan olen edesauttanut mm. kaivos-, lääke- ja ydinvoimateollisuudessa toimivien yritysten voitontavoittelua. Jonkun se oli tehtävä. Asekauppaa tai puolueita en sentään ole tukenut, mutta pelkkä reilun kaupan banaanien syöminen ei tässä tilanteessa enää pelasta mitään. Mainonta on aiheuttanut vakavan identiteettikriisin, mutta siihen liittyy muutakin kuin moraalinen laskuhumala. Pohdin mainonnan mielekkyyttä tässä maassa yleisesti – meitä on nimittäin liian vähän. Tätä kaikki eivät ehkä ole tulleet ajatelleeksi. 

Monet mainostoimistot elävät tekemällä mainontaa yrityksille, jotka lähtökohtaisesti eivät tarvitse sitä. On kyse kulissista. Turvattu markkina-asema tai toimilupalainsäädäntö takaa jo sekä myynnin jatkuvuuden että muhkean tuoton. Ei tarvitsisi mainostaa. Näyttävän kampanjan tekeminen on kuitenkin oiva keino edistää markkinointi-ihmisten omaa uraa, minkä ansiosta toimistot saavat suuren budjetin ja paljon vapauksia. Ja halutaan esiintyä kuin mikä tahansa vapailla markkinoilla toimiva yritys. Sitten tehdään mainontaa, joka on kallista ja jolla voittaa mainoskilpailuja, koska julkisuus edistää molempien tavoitteita. Tämä on win-win-asetelma. 

Toinen ongelma on itse kuluttaminen. Mikään maapallo ei meille riitä, jos emme osaa suitsia kertakäyttökulttuuriamme jotenkin kestävämpään suuntaan. Yksi Älä osta-päivä on samanlaista viherpesua kuin suuryritysten Vastuuta ympäristöstämme -osio vuosikertomuksissa. Ratkaisu ei enää ole yksittäisten kuluttajien käsissä. Ei varsinkaan Suomessa, jossa kansalaisten rahat on jaettu muutaman monopoliyhtiön kesken jo ennen kuin ne ehtivät ihmisten tileille. Sylttytehdas ei ole meidän kerroksessamme, kyllä se on hiukan ylempänä. 

Ja jos moraaliin vielä palataan, siinäkin valtio näyttää meille terhakkaasti keskisormea. Tulevaa Yle-veroa ajetaan kaikkien kukkaroon, vaikka jokainen ymmärtää että se on yhtä kaukana oikeudenmukaisuudesta ja yleishyödyllisyydestä, yksityisille ja yrityksille, kuin omaisuuden pakkokollektivisoinnit tai valkovenäläiset vaalit. Jonkun mielestä se on oikein ja muiden mielipiteellä ei ole niin väliä. Samaan aikaan valtionyhtiöt teettävät miljoonilla mainontaa, jota ne eivät tarvitse ja toisaalla valitetaan kuinka rahaa ei ole, kun lapsille pitäisi saada kiipeilyteline tai skeittiramppi. Mediatila ei jakaudu oikein. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti