sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Ilmasto-opin alkeita

Autoin tänään kitkarenkaillaan tuoreeseen lumeen juuttuneen naapurin liikkeelle. Tosin siinä kului melkein puoli tuntia ja tarvittiin toinenkin naapuri apuun. Lopulta auto nousi kuopasta. Tyytyväinen naapuri kiitteli kovasti, otti autosta juuri ostamansa olutlaatikon ja paineli kotiinsa. Meille auttajille jäi työntötalkoista hiki, mutta emme saaneet kiitokseksi yhtä oluttölkkiä. Tiedän muutamia muita maita, joissa kyseinen käytös olisi moukkamaisuuden huippu.

Mutta aluksi voisitte katsoa yhden videon viikon takaisesta lumipyrystä Romaniassa. Sen jälkeen meillä kaikilla on käsitys siitä, mitä kunnon myräkkä saa aikaan. Pahimmillaan lunta oli satanut ja kasaantunut yli neljä metriä, satoja taloja hautautui hankeen, kotieläimet ja polttopuut hautautuivat lumen alle ja kaikki pysähtyi. Kukaan haastatelluista maaseudun vanhuksista ei muista eläissään nähneensä vastaavaa. Viranomaisista ei juuri ole apua, vie päiviä ennenkuin armeija ehtii lapioineen joka kylään. Jos kyläläiset eivät huolehtisi toinen toisistaan, kaikki kuolisivat koteihinsa.

Meillä ei ole lähellekään yhtä paljon lunta kuin eteläisessä Romaniassa on juuri nyt. Silti olemme saaneet nauttia erikoisista sääoloista. Helmikuun alun lumipyry osoitti kouriintuntuvasti, ettei seurauksiin ole varauduttu lainkaan. Suomalaisilla on yhä myyttinen käsitys, että olemme karskeja viikinkejä ja selviydymme arktisissa oloissa, mutta se taitaa olla vanhusten horinoita. Kaupungeissa kasvanut nykysukupolvi osaa ostaa ylihintaisia Gore Tex-pukuja ja nelivetomaastureita, mutta ei ymmärrä hiljentää ajovauhtia, vaikka tietä ei enää näe. Tästäkin on todisteena oivallinen opetusvideo.

Ilmastoskeptikot taas väittävät, että vaihtelu on normaalia, eikä mitään lämpenemistä tapahdu. Kylmähän täällä on. Ilmastonmuutoksen vastaisessa propagandassa sotketaan sujuvasti vaihtelun ja trendien käsitteet. Lämpeneminen on pitkäaikainen trendi. Näihin tuhahteleviin skeptikoihin lukeutuu myös isäni. Hän suhtautuu johdonmukaisen epäluuloisesti paitsi ilmastotieteilijöihin myös naapureihin, ulkomaalaisiin, sukulaisiin, viranomaisiin, luonnonsuojelijoihin, nuorisoon, lääkäreihin ja itseensä – kuten muutkin yli 65-vuotiaat. Joku ne silmälasit on taas vienyt, tähän minä ne kuitenkin laitoin. Ja isän mielestä aina on selvitty omin avuin, oli sää minkälainen hyvänsä.

Skeptikotkin ovat siinä oikeassa, että kukaan ei ihan tarkkaan tiedä mitä on tapahtumassa. “Olemme kaikki mukana ilmaston tieteellisessä kokeessa. Pikkuhiljaa meille alkaa selvitä, miten kokeessa käy”, tokaisi meteorologi Petri Takala. Maailma on muuttunut, totesi enoni Espoossa, kun jo kolmatta vuotta peräjälkeen laduille lappaa väkeä kuin Gigantin alennusmyynnissä. Ennen sai vuosikymmeniä lykkiä metsässä ihan itsekseen. Hiihtämisestä on yhtäkkiä tullut sosiaalinen tapahtuma.

Naapuriakaan eivät pelastaneet lumihangesta tekninen talvitakki eikä tuliterä auto, vaan avuliaat ohikulkijat. Monella suomalaisella olisi tästä opittavaa. Voi nimittäin olla, ettei meistä kukaan selviydy tulevien talvien superpakkasista ja ennätysmyrskyistä ilman toisten kyläläisten apua. Kännykkä- ja sähköverkkoon ei ole luottamista, eikä varsinkaan junaliikenteeseen. Tekniikka ei meitä pelasta. Voi olla kannattavaa auttaa naapuria aina kun siihen tulee tilaisuus. Ja myös kiittää avusta. Jos emme muuten opi, niin ilmasto saattaa meitä hiukan opettaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti