Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2012.

Eskimon kunnia

Kuva
Lapioidessani metrin lumikinosta parvekkeelta, johon pääsin enää vain ikkunan kautta kiipeämällä, muistin osuvasti talven ensimmäisen lumimyrskyn. Otin sen vastaan euforisesti kaulaliina hulmuten, koska olen luonnoltani talvi-ihminen, lämpimässä autossani. Naureskelin töihin ajaessani, että nykyihmisen ja luonnon kohtaamisessa suurin haaste on se, kun farmariautolla pitäisi päästä jalkakäytävälle kasaantuneen lumitöyrään yli lämpimään eiralaiseen autotalliin, jonka ovi avautuu kaukosäätimellä. Sitten kaikki muuttui. Viivat osoittivat, että odotamme kolmatta lasta. Alkoi pyryttää, jääkaappiin muutti mörkö ja tuttu pahoinvointi alkoi. Pyöritettyäni taloutta yksin pari viikkoa, tiesin jo, että omat eväät eivät riitä tähän. Lapset alkoivat nopeasti turhautua huomion puutteeseen, kun äiti makaa sängyssä ja isä desinfioi keittiötä. Oksentamisen välissä minua kiellettiin ankarasti pyytämästä ulkopuolista apua, vaikka sellaistakin olisi saanut. Jos yksi kärsii, on solidaarista, että kaikk

Seuraava siirto

Kuva
Kuten jo edellisellä kerralla paljastin, tämä blogi on jäänyt määrittelemättömäksi ajaksi tauolle. En ole koskaan halunnut olla kovin ehdoton, enkä polttaa siltoja tai paiskoa ovia takanani, joten kenties aikamatkustajan tarina joskus jatkuu. Nyt tuntui siltä, että teemaan liittyvät aiheet on kaikki käännelty ja taputeltu notkeiksi eikä muuta sanottavaa ole. Aikamatkustajan arkistot jäävät avoimiksi, joten kirjoitetut tekstit pysyvät luettavissa ja kiertävät loppumatonta rataansa kuin avaruusromu, ikuisesti tai toistaiseksi. Ehkä niistä syntyy joskus jotain muuta mielenkiintoista. Sillä välin keskityn uusiin  luoviin harrastuksiin ja kulutan aikaani bittiavaruudessa mm. valokuvablogin päivittämiseen. Kiitos kaikille vierailijoille ja tervetuloa mukaan uusiin seikkailuihin. 108min.wordpress.com

The End

Kuva
Tapasin Romaniassa junassa eläkeläispariskunnan, joka oli jättänyt kotitalonsa pohjoisessa ja roudasi  Cadillacin kokoisia matkalaukkuja kohti Kanadaa. Siellä kun on jo koko perhe, lapset ja lapsenlapset. Kysyin tulevatko he takaisin, mutta he eivät tienneet. He olivat hyvin hyvin murheellisia. Oma tarinani Romanian kanssa alkoi kolmetoista vuotta sitten. Kolmentoista vuoden ajan olen kiihkeästi toivonut, että maa kehittyisi ja muuttuisi paremmaksi paikaksi asua ja elää. Olen joka kerta sinne matkustaessani odottanut näkeväni uudistuksia, jotain innostavaa – ja joka kerta olen saanut pettyä.  Maa räpiköi skandaaleissa ja köyhyydessä, koska kaikki varallisuus katoaa kauniiden ja röyhkeiden taskuihin. Poliittinen järjestelmä on tragedia, jossa poliitikot vaihtelevat puolueidensa nimiä ja yrittävät järjestää kilpailijansa vankilaan tai mullan alle. Kaikki keinot ovat sallittuja eikä mikään liian mielikuvituksellista, kuten tämä kesä on osoittanut. Presidentti yritettiin saada vi

Yön ainoa valopilkku

Kuva
Paljastan heti aluksi, että olen luonnostani säästeliäs matkailija. En shoppaile juuri lainkaan, ostan vain välttämättömyyksiä. Välttelen kalliita ravintoloita, cocktail-baareja ja ykkösluokan matkalippuja, useimmiten. Olen huono hankkimaan jopa matkamuistoja. Siksi ilahduin balkanilaisesta hintatasosta ja kävin moneen kertaan parturissakin, ihan huvin vuoksi. Romaniassa tukan lyhennys maksoi kaksi euroa, Serbiassa enää puolitoista. Palvelu on tuntunut tähänkin asti kalliilta Suomessa. Helsingissä maksamallani kertahinnalla kävisin serbialaisella parturilla seitsemäntoista kertaa eli seuraavat puolitoista vuotta.  Kirjasin matkabudjetin jälkitarkastelua varten ylös muitakin Romanian hintoja. Kaulaketjun korjaus maksoi kolme euroa, patterin vaihto kelloon kaksi euroa paristoineen. Kenkien korjaus oli saman verran, olut terassilla tai päivälippu metroon vei puolitoista euroa. Päivä uima-altaalla irtosi kolmella, pizza neljällä eurolla. Halvin jäätelö maksoi 20 senttiä, saman v

Balkanilaisella seuramatkalla

Kuva
Olen pitänyt yli kuukauden lomaa. Yleensähän lomaa pidetään ennen muuta töistä. Sen lisäksi otimme lomaa kotoa sekä kotimaasta lähtemällä koko kuukaudeksi ulkomaille. Pidin lomaa myös blogista. Sen jälkeen otin lomaa perheestä ja Romaniasta lähtemällä omille teilleni kiertelemään niitä paikkoja Balkanilla, joissa en ollut vielä käynyt. Jos olen tähänkin asti ollut sitä mieltä, että balkanilainen mentaliteetti sopii minulle erinomaisesti, olen siitä nyt entistäkin vakuuttuneempi. Loma kaikesta teki hyvää.  Matkalle läksin ilman seuraa siksi, että kaipasin omaa aikaa ja rauhaa kuljeskella. Joka paikassa, missä olen ollut tapasin kiehtovia ihmisiä ja kävin huikean mielenkiintoisia keskusteluja, niin kuin tahtoo käydä kun matkustaa yksin. Olen oppinut paljon uutta. Pidän makedonialaisten rauhallisesta tavasta katsella ympärilleen kiireettömästi ja istua kahviloissa. Makedoniassa on hassu olo – kuin olisi Turkissa ja Kreikassa yhtä aikaa. Toisella puolen katua on moskeija, toisel

Hei, me ryssitään!

Kuva
Viimeisimmässä Markkinointi & Mainonta -lehdessä oli otsikko: näin ryssit ruokamainoksen aikakauslehdessä. Ilmeisesti lehden ja toimittajan mielestä tämä on jonkinlaista yleiskieltä, koska mikään jutussa ei käsittääkseni viittaa venäläisiin. Pitäisi kuitenkin olla tiedossa, että viime syksyn lonkero-kampanjasta tuli mainonnan eettiseltä neuvostolta huomautus halventavasta kielenkäytöstä. Ulkomainoksessa luki: uudistimme maun, mutta ryssimme tavutuksen. Grei-ppi oli tavutettu väärin. Kampanja vedettiin pois saman tien, mikä ei ollut suuri menetys.  Mainosmaailmassa kyllin kolhiintuneena epäilen, ettei kohu tullut ihan puskista. Sitä en kuitenkaan ymmärrä, mitä sillä haluttiin saada aikaan. En ehkä kuulu tuotteen kohderyhmään, mutta alatyyliä ja puhekieltä varmasti haettiin. Ryssimisellähän tarkoitetaan puhekielessä epäonnistumista tai kelvotonta laatua tekemisessä. Termi on yleistynyt käytössä ja sitä heitellään ympäriinsä ikäänkuin se ei liittyisi mitenkään maiden välis

Kabulilaisten laulu

Kuva
Ensin ajattelin, että kaikki on ampumatragedioista jo sanottu, mutta sitten luin Päivi Räsäsen haastattelun . Sisäministerin mielestä surmia ei olisi voinut estää tai ennakoida mitenkään ja että joukkomurhaaja tällä kertaa poikkeaa aikaisemmista tapauksista. Mikään näistä väitteistä ei pidä paikkaansa. Kuulostaa jotenkin itkettävän tutulta. Onko itsesensuuri syövyttänyt koko yhteiskunnan niin perusteellisesti, ettei kukaan ole enää vastuussa mistään, eikä ongelmia nähdä vaikka ne olisi tatuoitu otsaan? Toistaisin itseäni, joten lainaan suoraan omasta kirjoituksestani vuodelta 2010:  Suomi on asehullujen maa, koska arvomaailma on sodan jälkeen syntyneiden suurten ikäluokkien luoma, eikä sitä ole kukaan koskaan saanut kyseenalaistaa. Täällä ihaillaan Suomi-konepistooleja, armeijaa ja talvisotaa. Sotahan on pyhä asia, koska siellä isät puolustivat maata ja menettivät järkensä itsenäisyyden puolesta. Niin kauan kuin arvomaailman ainoa perusta on kritiikitön ja kirkasotsainen

Humalan terve

Kuva
Helsingissä on 550 terassia , ilmoitti valtakunnan lehti. Mikäli haluaisi viettää oikein kostean kesän, voisi juoda yhden tuopin jokaisella terassilla. Rahaa kuluisi noin 2750 euroa ja seuraavan kolmen kuukauden aikana pitäisi nauttia kuusi tuoppia joka ilta. Ei kuulosta hyvältä, joten kiellän sen heti itseltäni. Jos joku muu haluaa idean toteuttaa, feel free , mutta kannattaa varmaan aloittaa heti. Ajatus kuulostaa sen verran epäterveeltä, että se varmastikin kielletään pikaisesti.  Kuten luotettavissa suomalaisissa tutkimuksissa on todettu, mainostoimistot ovat  syypäitä kansalaisten humalahakuiseen alkoholikulttuuriin ja maksasairauksiin. Siis me suunnittelijat. Bussipysäkillä oli juliste, jossa kysyttiin joisinko vähemmän alkoholia, jos tätä mainosta ei olisi. Kovin paljon nykyistä vähemmän en voi juoda. En myöskään usko, että valtion sensuuri parantaa maailmaa tai kansanterveyttä tippaakaan. Jollakin perusteella kuluttajat itse valitsevat kulutustottumuksensa ja oppivat

Itsepuhdistuva sielu

Kuva
Jos haluaa varmuudella kokea kunnon kulttuurishokin, kannattaa matkustaa Intiaan . Shokki iskee takuulla heti lentokentältä lähtiessä. Kaikki hajut, lehmät, apinat, elefantit – se toimii. Kunnon tutinan voi kokea tosin vain kerran. Muistan hyvin, miten Intiaan saapunut tuttu tyttö istui ensimmäisen illan sängyn laidalla polvet suussa ja tärisi pelosta. Intia tekee muutenkin lähtemättömän vaikutuksen ja on vaikea jälkeenpäin tunnistaa, mitä mieltä Intiasta oikein on. Se on vain niin perin omituinen maa, meille eurooppalaisille ainakin. Miltähän intialaisista tuntuu tulla tänne? Ainakin se voi tuntua kotoisalta, että täällä kaikki harrastavat nykyään joogaa. Viimeisin muoti taitaa olla saunajooga. Saunajooga on (harrastajien mukaan) lempeä laji, joka vilkastuttaa aineenvaihduntaa, vähentää stressiä ja auttaa nukkumaan paremmin. Harjoitus kestää noin puoli tuntia. Jos samalla saa peseytyä, se kyllä muistuttaa epäilyttävän paljon saunomista. Ettei nyt vain olisi käynyt niin, että milj

Koti, uskonto ja seksuaalivalistus

Kuva
Olipa kerran maa, jossa yhteiskuntajärjestelmän muuttuessa ideologia syrjäytti uskonnon, tai niin ainakin yritettiin tehdä. Koulujen seinälle lyötiin suuren johtajan kuva ja koulukirjat kirjoitettiin uusiksi, totuudenmukaisemmin. Uskonnon harjoittaminen ja symbolit kiellettiin. Kirkollisten pyhien tilalle keksittiin uusia uljaita juhlia kuten nuorison päivä tai sosialismin päivä. Juhlissa laulettiin kansallishymniä. Tietenkään ihmiset eivät lopettaneet kirkossa käymistä, mutta se tehtiin kaikessa hiljaisuudessa. Ideologian mukaan valta kuului kansalle, mutta asioista päätti silti pienilukuinen eliitti. Sanottiin, että kaikki on tehty kansan parhaaksi, mutta kukaan ei näyttänyt erityisen onnelliselta. Kansalaiset kuitenkin hyväksyivät sen mitä johtajilta tippui, koska muustakaan ei oikein tiedetty – toivottiin vain, että lupaukset paremmasta joskus pitäisivät paikkansa. Kuri ja valvontakin olivat kovia. Kysyttäessä vastattiin niin kuin oli neuvottu, koska vain sillä tavalla jär

Sargasmin kourissa

Kuva
Olin kaikessa rauhassa tunkemassa meetwurstipakettia takkini alle, kun kauppias tuli äkkiarvaamatta repimään hihasta. Siis tosi törkeää. Tottakai tein pahoinpitelystä rikosilmoituksen ja jos kauppias olisi ollut nainen, syyttäisin myös seksuaalisesta häirinnästä – hän koski hihaani. Olen syvästi loukkaantunut tästä ajojahdista ja huolestunut kauppiaiden käytöksestä.  No, en tietenkään ole oikeasti tekemässä ilmoitusta yhtään mistään, koska en ole varastanut makkaraa enkä tavannut kauppiastakaan. Tyylilaji pitää medialukutaitoisten oivaltaa lukemalla myös rivien välistä ja ymmärtämällä eri asioiden yhteyksiä.  Persujen joukko käyttäytyy julkisuudessa niin kuin mielensä pahoittanut myymälävaras. He loukkaantuvat siitä, että joku muu pahoittaa mielensä siitä, mitä he ovat julkisesti sanoneet tai tehneet. Kuten Helena Eronen , joka on kansanedustajaksi päätyneen veturinkuljettajan tuore eduskunta-avustaja, joka ei ole blogissaan omasta mielestään vaatinut hihamerkkejä ulkomaalai

Amatöörit

Kuva
Näyttelijä Aku Hirviniemi tunnustaa ilahduttavasti haastattelussa harrastavansa tissibaareja ja kannabista. Kuulostaa hauskalta. Yhteisöllinen itsensä toteuttaminen vapaa-aikana on arvokas asia, näin Akukin on varmasti ajatellut. Harrastuksella voi tietysti myös kertoa jotain itsestään. Muistan lukeneeni eräästä mainonnansuunnittelijasta, joka ilmoitti harrastavansa jotain sataa asiaa . Se kuulosti hirveän tärkeältä ja herätti heti sata kysymystä . Ensinnäkin miksi harrastuksia on niin monta ja miksi niitä pitää laskea? Olen pidemmän aikaa hämmästellyt miten päättömiä asioita ihmiset omassa tuttavapiirissäni tekevät. Toisten harrastuksia on vaikea muutenkin ymmärtää. On selvinnyt, että yksi kerää autojen rekkareita. Toinen harrastaa viinejä ja vinyylejä, eikä ole kyse todellakaan siitä, että juo kolme pulloa Gato Negroa joka lauantai. Yksi korjaa loputtomiin vanhaa autoa. On muutamia, jotka viljelevät kasveja netissä ja monta jotka kalastavat, joogaavat tai tekevät sudokuja.

Sukupuoliroolien klinikalla

Kuva
Olosuhteiden oikusta kävi niin, että meidän elintasomme on huikeasti parantunut. Takana ovat kaikki ne katkerat vuodet, jotka olemme kadehtien seuranneet muiden maahanmuuttajaperheiden leppoisaa arkielämää ja lastenhoito-ongelmien puutetta. Ainakin puolessa perheistä asuu myös mummo. Kun olemme muuttaneet uuteen kotiin, tarhapaikkoja lapsille ei ole ja vanhemmat käyvät töissä, muita vaihtoehtoja ei enää ollut. Ostimme anopille lentolipun ja saimme uuden perheenjäsenen. Ajattelin, että selviämme tästä jos kerran muutkin. Eihän tämä pysyvää ole. Elämänmuutos on kuitenkin ollut suurempi kuin osasin kuvitella. Anoppi tekee hyvää ruokaa, mikä oli tiedossa, mutta hän toi mukanaan muutakin. Romanialainen perheen malli sukupuolirooleineen on edelleen suurinpiirtein samasta maailmasta kuin PanAm tai MadMen-sarjoissa. Naiset tekevät ruokaa, miehet vasaroivat, naiset pesevät pyykkiä, miehet ajavat autoa. Jos miehet pesevät pyykkiä, siitä ei puhuta. On meilläkin osa kotitöistä jaettu niin,

Siipeilijän pikaopas

Kuva
Haluatko mainosalalle? Et osaa oikeastaan mitään? Se ei haittaa, eikä estä etenemästä uralla – ehkä jopa nopeuttaa sitä. Mainostoimistossa asiat ovat niin kuin ne näyttävät olevan. Jos siis näytät tärkeältä ja kiireiseltä, on hyvin mahdollista, että sinua pidetään tärkeänä ja kiireisenä. Riittää tietysti, että juuri oikeat ihmiset pitävät. Siivelläeläjiä on aina ollut ja mahtuu yhä mukaan. Hankkiudu ensin suhteilla tai suurilla puheilla sisälle mahdollisimman suureen mainostoimistoon. Tarvitset vähän puhelahjoja, psykologista silmää ja röyhkeän sekä itsevarman olemuksen. CV:n voit tarvittaessa keksiä itse. Sen jälkeen pärjäät seuraamalla näitä ohjeita ja tie tähtiin on sileä. Ellei joku iso asiakas pyydä esimieheltäsi, ettei koskaan joutuisi enää kanssasi tekemisiin. Sitäkin on tapahtunut. 1. Oletko onnistunut saamaan hienon tittelin? Muista mainita se joka kerta kun esittäydyt. Opettele joku erikoinen äänenpaino, jolla se jää varmasti kaikkien mieleen. 2. Luota siihen

Isänmaan puolesta

Kuva
Ennen puhuttiin kymmenyksistä, siis siihen aikaan kun veroa kantoi vain kirkko. Nyt niitä kantavat molemmat, vaikka kirkko kuuluu valtiolle. Valtio, jota tällä hetkellä edustaa uuden verolinjauksen tehnyt monivärinen hallitus, on sitä mieltä, että emme ansaitse kovin paljon ja meiltä sopii ottaa. Ja siitä, minkä ikäänkuin ansaitsemme, he ottavat karkeasti 50% isänmaalle. Omasta puolesta saamme maksaa korotettua arvonlisäveroa, jo ennestään kalliista erilaisilla e-tunnuksilla maustetusta ruoasta. Valtion eli isänmaan puoleen ei kannata kiintyä. Isänmaallisia meidän kuitenkin odotetaan olevan tässä alvisodassa. Prosenteista tuli mieleen isänmaallinen innovaatio, jonka päätin julkaista näin valtion vapaasti hyödynnettäväksi. Joten Altia, prego . Tämä on henkilökohtainen panokseni isieni maan hyväksi kun ymmärrän varsin hyvin, että kerätyt verokillingit eivät pitkälle riitä. Saako niillä edes joululahjapullot valtionyhtiöiden johdolle? Olen ideoinut 100% kotimaisen innovatiivisen uutuustu

Mitä pienet edellä

Kuva
“Vaikka maailma muuttuisi monimutkaisemmaksi, moraaliset kysymykset ovat ja pysyvät yksinkertaisina” , sanoi käsikirjoittaja Timo Varpio viime vuonna. Teoriassa kaikki kannattavat pehmeitä arvoja, mutta käytännössä sitä ei huomaa. Kehityssuunta on ollut näkyvissä jo kymmenen vuotta, mutta arvomaailman kovenemisesta ei ole ollut sopivaa huolestua. Finnairin säästötalkoissa tai AKT:n johdon suhmuroinneissa ei ole mitään poikkeuksellisen moraalitonta tai törkeää, ja juuri siksi kohu onkin yllättänyt johtajat – tämähän on ollut jo normaali käytäntö. Mikä siinä nyt yhtäkkiä on väärin? Ehkä nyt lopulta on herätty ymmärtämään ongelman mittakaava. Moraali ei ole vain löystynyt, kyllä se on kadonnut kokonaan yritysmaailmasta. Se näkyy niin isoissa kuin pienissä firmoissa. Yritysmaailman korruptio, rappio on syvä. Laman, uhkaavan laman tai muun globaalin kriisin varjolla työantajat ovat antaneet itselleen oikeuden kohdella työntekijöitä maaorjina. Yleinen ilmapiiri sallii sen, onhan ka

Ei elinsiirroille

Kuva
No, nyt on piru irti. Dublinilaisesta kirkosta on varastettu kylmäsydämisesti pääkaupungin suojeluspyhimyksen, 1180 kuolleen arkkipiispa Lawrence O’Toolen sydän. Siis oikea sydän eli katoliseen tyyliin näytteillä ollut muumioitunut pyhäinjäännös, joka on pysynyt käsittääkseni sijoillaan jo 700 vuotta. Katedraali on vielä vanhempi, joten kyse on ennenkuulumattomasta pyhäinhäväistyksestä. Ehkä Irlannissa menee jo niin huonosti, ettei mikään enää ole pyhää. Kyseisen katedraalin vieressä oli tosin ainakin ennen asunnottomien narkomaanien yömaja. Kävin läheisen vuokratalokorttelin purkutyömaalla, betonimurskan keskellä ottamassa apokalyptisia valokuvia ja huomasin, että joku asui edelleen graffitien peittämässä ja puoliksi kaadetussa kerrostalossa. Joten alue ei ole ollut asuinkelvottomine elementtihelvetteineen niitä aivan idyllisimpiä ja seesteisimpiä. Naapurissa on tosin myös turisteja imuroiva Guinnesin panimomuseo. Ilmaan jää oluen tuoksun lisäksi mysteeri: mikseivät samassa k

Iso Pee

Kuva
Hyvinvointi ja oikeudenmukaisuus. Kumpikaan ei koskaan toteudu kaikkien mielestä oikein. Klassisin tuloerojen tasaamisen resepti lienee se, että otetaan rikkailta, annetaan köyhille ja täytetään siinä sivussa omatkin taskut. Mutta kuka päättää ketkä niitä rikkaita ovat, miten heiltä otetaan ja kenelle pitäisi lopulta antaa? Onneksi vuoden karikatyyriksi valittu Jutta Urpilainen on nyt ilahduttanut meitä yhdellä Suomen taloushistorian hämmentävimmistä aloitteista. Rikkaita ovat ne, jotka ansaitsevat yli sata tuhatta euroa vuodessa. Heiltä siis otetaan. Nopeasti kaikille onkin varmaan valjennut, että otsikon P tarkoittaa palkkaa. Solidaarisuusvero kuulostaa yhtä raikkaalta kuin tuprahdus itäsaksalaisen auton pakoputkesta. Harmittaa etten ole rikas, muuten olisin varmasti jo loistoautoni takapenkillä vinhaa vauhtia kiikuttamassa verottajan tykö hiukan solidaarisuutta . Vihdoin voisin kantaa vastuuta. Sitten kun valtion arkun pohja taas näkyy, voisin antaa pois koko omaisuuteni ja nous