maanantai 15. elokuuta 2011

Jalo yksiosainen polku

Lama tulee tällä viikolla, siis dalai-lama. Kiinan miehittämän Tiibetin hengellinen johtaja on monella tavalla merkillinen vieras. Puhutaan enemmän niistä, jotka eivät tapaa dalai-lamaa, kuin niistä jotka tapaavat. Listalla kunnostautuvat erityisesti raskaan sarjan poliitikot, jotka jostakin syystä pitävät parempana vältellä viisaana pidettyä hengellistä johtajaa, jolla sattuu myös olemaan idässä hiukan poliittista painoarvoa. Tätä ei kuitenkaan ole tapana suoraan myöntää, vaan syyksi yskäistään kalareissut, äkilliset huimauskohtaukset tai naapureiden nimipäivät.

Sen sijaan kun naapurimaan pääministeri Putin vierailee maassamme, mitä tapahtuukin tiuhaan, ei vastaanottajista ole koskaan pulaa. Tai jos kutsu käy itärajan taakse, on lähtijöitä jonoksi asti vaikka tarjolla olisi vain seisomapaikkoja ilman kiikareita. Lisäksi television pyhät iltauutiset hartaasti, ilman ironiaa, toistaa jokaisen videoidun tallenteen, jossa rakastettu naapurimme sukeltaa, kalastaa, metsästää tai muuten vain voimailee, poseeraten rinta paljaana. Näin muistamme ketä meidän tulisi illoin ajatella, ja kenties kiittääkin vaikka hiukan polvistuen, ennen nukkumaan menoa.

Pahus, ettei nyt tule mieleen yhtään Putinin lausumaa viisautta. Olisin mielelläni siteerannut. No, sen sijaan dalai-lama Tenzin Gyatso on sanonut: “Ole ystävällinen aina kun se on mahdollista. Se on aina mahdollista.” En millään muotoa halua osoittaa vertailemalla epäkunnioitusta kumpaakaan suurmiestä kohtaan ja viisaana miehenä hengellinen johtaja varmasti ymmärtää mitä tarkoitan, jos sattuu tämän lukemaan. Buddhalaista viisautta kärsimyksen tiestä pääsee kuulemaan maksua vastaan Espoon jäähallissa ensi lauantaina. Idässä taas maksetaan niille, jotka kuuntelevat Putinia. En uskalla edes arvailla tehdäänkö niin meilläkin.

Jos ei pääse kuulemaan viisaita sanoja livenä, onneksi voi aina lukea Johanna Korhosta, joka ah niin viiltävästi osuu taas oikeaan kirjoittaessaan tietämättömyyden kulttuurista. “Läheskään kaikille tieto ja sivistys eivät ole arvo, vaan yksi näkökulma muiden joukossa. Tämän näkökulman voi milloin tahansa ohittaa uskon, luulon, tunteen tai silkan laiskuuden perusteella. “ Media tukee näkemystä, että kaikkien mielipiteet ovat samanarvoisia ja ansaitsevat tulla kuulluiksi. Ja viimeistään netissä kaikki koilottajat tulevat kuulluiksi, oli asiaa tai ei. Tätä pidetään ihmiskunnan kehityksen huippuna.

Näytin lapsille Niinistön ja Lipposen kuvia ja kysyin kummasta tulee seuraava presidentti. Lipponen voitti 2-0. Uskon, että moni äänestäjä tekee päätöksensä ihan samalla metodilla. Onneksi kirjailijat jaksavat vielä pohtia asioita syvällisemmin. Miika Nousiainen sanoo aloittaneensa kirjoittamisen kyllästyttyään edelliseen työhönsä. “Nyt tiedän, että ei olisi kannattanut. Ehkäpä tylsintä hommaa ikinä.” Minä bloggaan. Jos Nousiainen on vakavissaan, hänenkin kannattaisi kokeilla. Ehkäpä jännittävintä hommaa ikinä.

Palatakseni dalai-lamaan, sosiaalisessa mediassa seikkaili viime viikolla hyvä sitaatti, tässä hiukan mukailtuna. "Ihminen uhraa terveytensä jotta saisi rahaa. Sitten hän uhraa rahaa saadakseen takaisin terveytensä. Sitten hän on niin huolissaan tulevaisuudesta, että hän ei nauti tästä hetkestä; seurauksena on se, että hän ei elä tässä hetkessä eikä tulevaisuudessa; hän elää ikään kuin ei koskaan kuolisi. Sitten hän kuolee, eikä ole oikeastaan koskaan edes elänyt.” Siinä se on. Kaikki on turhaa. Viisaus ja tyhmyys käyvät päätä jalkaa käsi kädessä kohti elämän auringonlaskua, lopullista totuutta, eivätkä pääse ikinä edes perille. Dharamsala, here I come.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti