sunnuntai 16. tammikuuta 2011

Valituksen aikakausi

Suomalaisen yhteiskunnan ja hyvinvoinnin elämän ja kuoleman kysymys on se, sopeutuuko se monikulttuurisuuteen, moniarvoisuuteen ja kansainvälisyyteen vai ei. Olemme nyt jo jääneet junan peräpäähän ja jos ahdasmieliset asenteet pääsevät vapaasti mellastamaan, mikään ei estä meitä tippumasta kelkasta kokonaan. Miksi ahdasmielisyydelle ja suvaitsemattomuudelle ei saa antaa periksi? Koska se johtaa suljettuun, ylhäältä määriteltyyn sensuuriyhteiskuntaan. Jos halutaan talouskasvua, yrittämistä ja työpaikkoja, kuten mantra kuuluu, menestystä syntyy vain avoimessa, suvaitsevassa ja tasa-arvoisessa yhteiskunnassa. Muuten emme pärjää.

Nyt yhteiskunnallista keskustelua hallitsee pelon ja uhkakuvien ilmapiiri, jonka ovat luoneet isänmaallisuuden puuskassaan apukoulutasoista tekstiä sylkevät nettituhahtelijat, jotka kutsuvat itseään ylevästi maahanmuuttokriittisiksi. Nämä pelokkaat lahkolaiset ovat tunkeneet päänsä myös poliittiseen keskusteluun, niin äänekkäästi, että voisi jopa luulla suvaitsemattomuutta ja taantumuksellisuutta enemmistön mielipiteeksi. Sitä se ei kuitenkaan ole. Jos olisi, voimme ryhtyä saman tien pakkaamaan, meillä ei olisi hitustakaan toivoa näin pienessä maassa.

Mitä monikulttuurisuus ja kansainvälistyminen sitten tarkoittavat? Vapaassa yhteiskunnassa ei holhota, ei suosita, eikä olla naiiveja. Ei tietenkään hyväksytä kunniamurhia, naisten ympärileikkauksia, eikä burkaa. Ei myöskään eletä hyvä veli-verkoston ehdoilla. Annetaan vain kaikille samat mahdollisuudet. Se vaatii erilaisuuden sietokykyä, hiukan enemmän kypsyyttä ja aikuisuutta. Se vaatii oikeaa tasa-arvoa ja sitä, että joustetaan jääräpäisyydestä ja käytetään sitä tervettä järkeä turhan ja kalliin byrokratian ja sääntöfanatismin sijaan. Se olisi kaikkien etu.

Mitään suomalaista, pyhää yhtenäiskulttuuria ei ole, ei ole koskaan ollutkaan. Se on yhtä fiktiivinen teoria kuin rotuoppi. Kansallisaatekin on keksitty. Se, mikä meitä jarruttaa, on muutoksen ja erilaisuuden pelko. Voltairen mukaan isänmaallisuus on sekoitus omahyväisyyttä ja ennakkoluuloja. Suomalaisuutta ja isänmaallisuutta käytetään verukkeena samalla, kun omia pelkoja projisoidaan erilaisuutta ja muutosta vastaan. Toivotaan vaan, että kaikki olisi niin kuin ennenkin ja suljetaan silmät ja istutaan siinä kesäauringon paahtamalla nuoruuden maitolaiturilla, kun maailma pelottaa. Samaan aikaan maailma menee menojaan.

Ehkä kaiken ytimessä on perisuomalainen itsetunnon puute, mikä synnyttää illuusion siitä, että joku ulkopuolinen ja vieras uhkaa meidän kulttuuriamme. Sitten kateus antaa kuvitelmille vallan. Se sama itsetunnon puute, jonka takia viidennes nuorista on masentuneita ja itsemurhatilastot maailmanhuippua. En tiedä onko muillekin tullut mieleen, että nämä maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuvat uhoajat olisivatkin vain oman tragediansa uhreja – niitä kerrostalolähiön kiusattuja ja koulunpihan yksinäisiä, katkeroituneita kokemastaan vääryydestä. Jostakin paha olo tulee ja johonkin se on pakko viskata.

Evoluutio toimii niin, että ne jotka sopeutuvat muuttuviin olosuhteisiin, selviytyvät hengissä, muut jäävät jalkoihin. Eurooppaan työllistyneitä suomalaisnuoria ei kiinnosta paluu Suomeen. Suurin osa saa parempaa palkkaa, kokee osaamistaan arvostettavan ja näkee takanapäin pysähtyneen ja syrjäisen maan, johon paluuta harkitaan vain epätoivoisessa koti-ikävän puuskassa, edullisen päivähoidon tarpeessa tai ikääntyvien vanhempien kaivatessa lähihoitajaa. Toisaalta meitä paluumuuttajia tarvitaan täällä, vaikkei sitä edes työelämässä kukaan myönnäkään. Ehkä meidän tehtävämme on muistuttaa siitä, ettei maailma ole pelottava paikka ja siitä, ettei tämä maa ole sen keskellä.

2 kommenttia:

  1. "Ehkä kaiken ytimessä on perisuomalainen itsetunnon puute, mikä synnyttää illuusion siitä, että joku ulkopuolinen ja vieras uhkaa meidän kulttuuriamme."

    Hmm. Itse jonkin verran maahanmuuttokriittisenä, joskaan en halla-aholaisena tai hommafoorumilaisena sanoisin, ettei tuo ole aivan osuvaa. Minusta suurimpana ongelmana monikulttuuristumisessa on suhteellisuudetajun puute - kotikaupungissani tarjottiin tarjoamaan musliminaisille uimavuoroja, vaikkeivät nämä olleet sellaisia pyytäneet. Ja vaikka olisivatkin, niin eihän 1 600 vuotta vanhalle sukupuolten segregaatio-opille pidä antaa periksi suvaitsevaisuuden ja monikulttuurisuuden nimissä. Eivät kaikki arvomaailmat tai kulttuurit tai uskonnot ole saman tasoisia - muutenhan näitä "isän maan puollustajia" ja päiviräsäsmäisiä änkyräkristittyjäkin voisi arvostaa ja kunnioittaa.

    Tämä suhteellisuudentajun puuttuminen, positiivinen syrjintä ja muut kummallisuudet herättävät ainakin minussa voimakasta vastustusta. Ei välttämättä maahanmuuton kokonaisuutta kohtaan, mutta päättäjiämme kohtaan kyllä, he kun eivät oikein tunnu osaavan muuta kuin yhtäältä tasoitella tietä liikaa ja toisaalta taas pelkistää maahanmuuttajat hoivattaviksi etnonalleiksi, joiden elämäntapaa ei tarvitsekaan arvottaa samalta viivalta kuin kantasuomalaisten.

    Muutenkin maahanmuutto on pitkälti yhteiskuntaluokka-asia. Suomi kun on jo luokkayhteiskunta, vaikkei sitä vielä älytä julkisesti myöntää, kun on vaalitkin tulossa. Nykymuotoinen humanitaarinen maahanmuutto on pitkälti etnisen alaluokan maahantuloa, mistä seuraa etnisen alaluokan synty. Tämä ei meille keskiluokkaisille välttämättä hahmotu aivan selkeästi. Keskiluokkainen maahanmuutto on aivan muuta, työperäistä tai puolisoperäistä, tuottavaa ja aidosti rikastuttavaa, ei lukutaidottoman, uskonnollisesti taantumuksellisen väestömateriaalin maahantuloa. Siksi haluaisin, että humanitaarista maahanmuuttoa rajoitetaan aika voimakkaasti. Ja minä olen sentään ollut töissä ulkomailla paikoissa, joissa yksikään etninen ryhmä ei ole suurena enemmistönä. Ystäväpiiriinikin kuluu useita maahanmuuttajia. Nih.

    VastaaPoista
  2. Provosoin hiukan tarkoituksella. Suvaitsevaisuuden nimissä tehdään paljon hölmöäkin. Toivottavasti ei tarvita kiintiöitä, vaan ratkaistaan asiat muuten.

    Olen ihan samaa mieltä luokkayhteiskunnasta. Sitä syvennetään hyvää vauhtia ja päättäjien olisi ymmärrettävä sen seuraukset. Jos haetaan halpatyövoimaa, synnytetään uusi alaluokka.

    Hyssyttelyn sijaan tarvitaan kuitenkin selkeitä yhteisiä pelisääntöjä, joita noudattamalla saa samat mahdollisuudet yhteiskuntaluokasta riippumatta. Tämä ei nykyisellään toteudu työmarkkinoilla ja ehkä tosiaan on niin, että humanitaarinen maahanmuutto vaikeuttaa myös keskiluokkaisten, koulutettujen työllistymistä ja aiheuttaa näitä pelkoja ja syrjintää.

    Niille, jotka tulevat Suomeen vain parantaakseen elintasoaan työtä tekemällä, tarjotaan poikkeuksetta samoja reseptejä kuin vaikeasti työllistyville turvapaikanhakijoille. Ei ole olemassa kuin yksi politiikka, mikä on aika turhauttavaa.

    VastaaPoista