lauantai 25. syyskuuta 2010

Osta hyvä hevonen

Kaksi naista yritti kaupata iäkkäälle miehelle koruja. Kauppoja ei syntynyt, mutta mies menetti lompakkonsa, jossa sattui vielä olemaan mukava summa rahaa. Naiset pakenivat kahden miehen kanssa autolla, mutta heidät saatiin kiinni huoltoasemalta. Näin siis kertoi Metro-lehti. Tarkkaavainen lukija huomaa, ettei jutussa mainittu sanallakaan etnistä taustaa tai kansallisuutta, vaikka molemmat ovat varmasti poliisin tiedossa. Näin on tapana uutisoida ja näitä tarinoita riittää.

Ei ole siis sopivaa arvailla, mutta jos naiset sattuivat kaupustelemaan juuri kultakoruja ja heillä oli mustat nahkatakit, olen saattanut myös nähdä heidät samassa puuhassa. Minun näkemäni korukauppiaat pyörivät viime viikonloppuna ostarilla pysäytellen pahaa-aavistamattomia ohikulkijoita ja poistuivat paikalta mustalla Audilla, jossa oli ainakin yksi mies mustat aurinkolasit päässä. Autossa oli romanialaiset kilvet ja tummennetut lasit. Mutta jos varmaa tietoa ei ole, on toki epäkorrektia arvailla keitä he olivat ja millä asialla.

Helsingin Sanomien kaupunkitoimituksen käsityksen mukaan kaduilla kerjäävät etnisen vähemmistön edustajat ovat köyhiä ja heitä pitäisi auttaa. Yksi toimittaja pahoitti mielensä siitä, kun A-studio esitti asuntomurtoja koskevan jutun samassa ohjelmassa euroopanlaajuisen romaniongelman kanssa. A-studion toimittaja puolustautui samassa lehdessä sanomalla ettei ohjelma lietso vihaa, mutta ei myöskään halua sortua itsesensuuriin poliittisen korrektiuden nimissä. Aika hyvin vastattu.

Toisen kummallisen uutisen mukaan Sipoossa oli tavattu EU-komission puheenjohtaja Jose Manuel Barroson näköinen mies kaupittelemassa vaatteita. Kyseessä oli rikosoikeudellisen terminologian mukaan lievä petos, jonka yksityiskohdat jäivät hämäriksi, mutta tapa ilmoittaa tuntomerkit on ihan uusi. Se avaa jännittäviä mahdollisuuksia. Odotan jo innolla seuraavanlaisia otsikoita: Nicolas Sarkozyn näköinen mies heilui ampuma-aseen kanssa lähiökerrostalon parvekkeella. Tai Barack Obaman näköinen mies ahdisteli tyttöjä Kaisaniemen puistossa. Tai ehkä Matti Vanhasen näköinen mies ryösti pankin Töölössä.

Vakavasti puhuen kukaan Euroopassa ei oikein tiedä, mitä pitäisi tehdä ja mitä sopii sanoa. Sarkozyn ratkaisu on ollut lennättää slummeihin leiriytyneet romanit Air Francella takaisin lähtöpisteeseen. Ihmettelin puoliääneen lehteä lukiessa, eikö bussikyyti olisi tullut halvemmaksi. “Luuletko, että bussissa olisi ollut montakin matkustajaa jäljellä ensimmäisen vessapysähdyksen jälkeen?”, kysyi vaimoni viisaasti. Sarkozy taitaa olla ainoa, joka luulee kyyditysten auttavan. Kaikki muut tietävät, että nämä ihmiset palaavat samantien Ranskaan. Maksettu lähtöraha on hukkaanheitettyä rahaa.

Ehkä kiertelevät romanit ovat köyhiä, mutta eivät he ole niin köyhiä, etteivät pääsisi matkustamaan. Todella köyhät eivät matkustele omassa maassaankaan. Jos köyhyys ei estäisi matkustamista ja oikeuttaisi kerjäämään tai varastamaan, kaiken järjen mukaan Helsingin kaduilla pitäisi olla tuhansia kongolaisia, liberialaisia ja zimbabwelaisia kuppi ojossa. Ainakin luulisi, että todella kurjista oloista lähteneet irakilaiset ja afganistanilaiset anelisivat polvillaan almuja. En ole oikein ymmärtänyt sitäkään, miksi kerjäämistä elinkeinona pitäisi tukea lahjoituksin. Jos alkoholin nauttiminen puistossa ei ole kiellettyä, silloin puistossa saa juopotella, eikä siitä voi valittaa.

Miksi Romanian mustalaiset sitten kiertelevät kerjäämässä? Kommunismin aikaan paitsi, että rajat olivat tiukasti kiinni, kaikki oli muutenkin toisin. Jokaiselle löytyi töitä. Romanit laitettiin tehtaisiin rakentamaan uljasta sosialismia siinä missä kaikki muutkin ja lapset haettiin kotoa koulunpenkille vaikka väkisin. Lakia toteltiin ja sitä valvottiin, resursseista ja työvoimastahan ei ollut pulaa. Enää ketään ei kiinnosta, tehtaat on suljettu ja lukutaidoton vähemmistö vaeltelee likaiset kädet toisten taskuissa pitkin maanosaa.

Ongelma tunnetaan, mutta ratkaisua siihen ei ole, kun normaali elämä ei heitä kiinnosta. Musiikkia lukuunottamatta perinteiset romanien ammatit ja taitojen kysyntä ovat kadonneet. Romaniassa ollaan iloisia kun pahimmat häiriköt ovat muualla, vaikka sitä ei uskalletakaan sanoa ääneen. Ongelmia riittää muutenkin. Muita tilanne ja Barroson näköisten kauppamiesten häikäilemättömyys kauhistuttavat. Pahinta olisi kuitenkin, jos siitä ei edes saisi keskustella. Mahtaakohan muuten idealistisesti aiheeseen suhtautuva kaupunkitoimitus tietää miksi Romanian maaseudulla laitetaan hevosten poskille heilumaan kauniit punaiset tupsut? Samasta syystä kuin meillä ravihevosilla on silmälaput.

2 kommenttia:

  1. Minusta romanian mustalasista ei ole läheskään niin paljon huolta kuin suomen omista, jotka ovat pöyhisttyneet ja olisi vaikea nähdä yhdenkään niistä istuvan alas kadulle, vaiteliaana tyhjän peltimukin takana.
    Olisi aika jo jättää aprikoimatta ketä kukin, ja mitä se kulttuuri sitten on.

    No mustalaisuus on näytelmä missä on monta rooliosaa ja niihin kuuluvaa asua.
    Tuolla näytelmällä on eri roolien kautta hankittu tuloja; laulamalla, tansimalla, povaamalla, kerjäämällä, taikomalla ja viettelemällä.
    viite: Gipsy performance and romani memory fron pushkin to our time by Alana Lemon

    VastaaPoista
  2. Totta. Valtaväestö odottaa molemmissa maissa tuohtuneena milloin ne asettuvat aloilleen, integroituvat yhteiskuntaan ja alkavat elää niin kuin muut. Siinähän odottavat.

    Kiitos kirjavinkistä.

    VastaaPoista