sunnuntai 15. elokuuta 2010

Toista maata

Suomalaiset haluavat aina tietää, mitä muut meistä ajattelevat. Sitten kun rehellinen vastaus saadaan, se ei miellytä ketään. Näin kävi kun Komsomolskaya Pravda kysyi venäläisiltä naisilta mielipiteitä heidän ulkomaalaisista miehistään. Suomalaisia ei ylistetty, mutta ei kai kysymyksenasettelukaan siihen varmaan tähdännyt. Omat kokemukset vahvistavat käsitystä, että venäläisten huomiot eivät ehkä kuitenkaan ole ihan fiktiivisiä.

Vieraiden kestitseminen. Venäläinen tekee kaikkensa, että vierailla olisi hyvä olla. Me yökyläilimme vuosia sitten matkalla lentokentälle, varakkaan enoni luona. Illalla tarjottiin yksi pala lohipiirakkaa ja vähän salaattia. Emme kehdanneet pyytää enempää syömistä. Yöllä pyöriessämme vanhoissa, kuluneissa lakanoissa meillä oli niin nälkä, että olisin ollut valmis hiipimään tuuletusikkunasta ulos etsimään lähintä grillikioskia ellei olisi satanut vettä. Selvisimme aamupalaan asti maha muristen ja poistuimme sen jälkeen nopeasti.

Siisteyden kultti. Itse olen kasvanut kissojen, koirien ja muurahaisten seassa, joten en tiedä aiheesta paljoakaan. Koulukaverin kotona imuroitiin joka päivä, mikä kuulosti tieteisfantasialta. Toiset kodit voivat olla siistimpiä kuin toiset. Sen sijaan julkisten tilojen siisteys Suomessa on urbaani legenda. Näyttäkää minulle siisti yleinen vessa muualta kuin lentokentältä. Kloorille olisi käyttöä muuallakin. Jos ennen Suomessa on ollut puhdasta, siitä on kyllä säästämällä päästy tehokkaasti eroon. Jos puistossa joku kerää roskia, hän on suurella todennäköisyydellä paikallisen asukasyhdistyksen vapaaehtoinen.

Kammottavia lahjoja. Tästä ollaan suvussa jopa ylpeitä: meillä ei törsätä rahaa turhuuksiin. Lopputulos herättää vähemmän ylpeyttä, kun sekä lahjan saajalle että antajille jää paha mieli. Suvun kesken annetaan usein yhteislahjoja, joista jää jokaiselle perheelle maksettavaksi esimerkiksi neljätoista euroa. Äärimmäiseen saituuteen kuuluu, että loppusumma jaetaan eurolleen tasan. Onhan se tietysti parempi kuin saada aikuisilta ihmisiltä muutaman lantin maksanutta rihkamaa. Lahjoja ja antamisen iloa ei ymmärretä. Venäläisten murskakritiikki osuu ja uppoaa.

Tulkaa meille syömään. Voi Suomessakin kutsua ihmisiä syömään ja he tulevat mielellään. Ruoka kun on ilmaista. Montaakaan vastakutsua emme ole saaneet, joten tapaa on jo opittu välttelemään. Ehkä usean ruokalajin tarjoamista pidetään hienosteluna. Monet vaivautuvat, jos heidän viihtymisestään yrittää pitää huolta. Tekosyynä kuulee myös sitä, että ihmiset eivät osaa laittaa ruokaa tai heillä ei ole tarpeeksi siistiä. Siisteys on siis samaan aikaan kansallinen hyve ja siivoamattomuus yleisin syy miksei vieraita voi kutsua kylään. Loogista?

Juokseminen. Kaikki juoksevat, suomalaiset ovat kuntoiluhulluja. Talvella hiihdetään suksien kanssa, kesällä ilman. Vain ulkomaalaiset osaavat kävellä rauhallisesti, hikoamatta ja jutella. Suomalaisten mielestä se on ajan tuhlausta. Samassa ajassa olisi päässyt pidemmänkin lenkin, kun pitäisi kovempaa tahtia. Puhuminen on muutenkin hopeaa. Ulkomaalainen on täysin kotoutunut Suomeen silloin, kun hän kiskoo illalla vapaaehtoisesti tuulipukua päälleen ja kaipaa lenkin jälkeen saunaan.

Äidit. Onneksi venäläiset lyttäävät myös muita kansallisuuksia. Italialaiset miehet saivat kyytiä loputtomasta oman äidin ihailustaan. Pitää tietysti paikkansa, että äidit tekevät Italiassa parasta ruokaa, mutta on kyse myös kulttuurillisesta piirteestä. Jos suomalainen mies arvostaa äitiään, sitä ei välttämättä ole tapana erityisesti näyttää. Ei varsinkaan sanoa ääneen. Jos taas italialainen ei erityisemmin pidä äitinsä pestosta, ei sitäkään sovi näyttää – sitä on pakko kehua. Onko kummallakaan oikein muita vaihtoehtoja?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti