torstai 29. heinäkuuta 2010

Ihanan kallista

Olen istunut tänä kesänä monta kertaa Lauttasaaren uimarannan kahvilassa. Kahvila on suosittu. Terassilla on aina väkeä, jopa sateella. Luukulla on usein jono. Henkilökuntaa olen silti nähnyt vain kaksi, joten pöydät ovat likaisia, tuolit siellä täällä ja kaikki muutenkin kuin myrskyn jäljiltä. Joku uupunut ehtii välillä hätäisesti pyyhkäistä kämmenselällä enimpiä muruja pöydiltä ja toisella hikeä otsalta. Pikkaisen siivoamalla paikasta saisi jopa sympaattisen. Kahvi ja voisarvet ovat oikein hyviä, mutta missään tapauksessa hinta ja laatu eivät kohtaa. Kallista on.

Jos olisimme Välimeren rannalla, ja säähän ei ole yhtään siitä poikennut, pöytien välissä juoksisivat sekä tarjoilijat että astioiden korjaajat ja ulkopuolella olisi sisäänheittäjä tarjousflyereiden kanssa. On jotenkin outoa, että tällaisena hellekesänä, kun nuorilla ei ole kesätöitä, ei terassille ole palkattu kesäapulaisia. Minimipalkalla tulijoita kyllä riittäisi. Ilmeisesti ei ole varaa, vaikka pöydät ovat koko ajan täynnä. Jotain on pahasti vialla. Ja kuten Katainen tänään virkansa puolesta lupasi, joka vuosi palkasta jää Suomessa vähemmän käteen kun eläminen vain kallistuu edelleen.

Hesarin yleisönosastolla yksi työtön kirjoitti, että olisi taloudellisesti järkevämpää, jos hänen työssä käyvä miehensä jättäytyisi myös työttömäksi. Perheelle jäisi siis enemmän rahaa käteen, elämällä kokonaan yhteiskunnan tuilla. Toisin sanoen työnteko ei Suomessa monelle edes kannata, jos saa keskimääräistä pienempää palkkaa. Tunnen vastaavia tarinoita. Oletetaanko, että meitä kaikkia motivoi töissäkäymiseen lopulta vain moraalinen velvollisuudentunto ja halu olla hyödyksi tai ehkä itsensä toteuttamisen tarve? Entä jos jäisimmekin kotiin?

Yksi kaveri hankki opiskeluaikana paljon viihde-elektroniikkaa sossun rahoilla. En tiedä miten, mutta hän väitti sen olevan helppoa. Toinen kaveri on ollut yli viisitoista vuotta työttömänä. Hän on silti poikkeuksellisen kova tekemään töitä. Keikkaakin riittää rakennusalalla enemmän kuin ehtii ottaa vastaan. Silti hän täyttää tunnollisesti kaavakkeensa ja käy välillä työkkärissä kädet työnteosta rakoilla voivottelemassa, miten raskasta on olla työtön. Hän ei maksa veroja, ei äänestä, ei kerää eläkettä, mutta elää mukavasti omilla ehdoillaan. Näin se käy ja välillä tuntuu, että juuri siihen meitä yllytetäänkin.

On tietysti olemassa myös amerikanmalli. Ei, en tiedä miten siihen päästään täällä, mutta sosiologi Joel Kotkin tietää, miksi Euroopassa on vaikeat ajat edessä. Maksajista tulee huutava pula, kun väestöstä puolet on yli kuusikymppisiä ja siihen ei mene kauan. Usa:ssa taas on valtavan suuri nuori väestö, paljon tilaa ja mikä olennaisinta: on helpompaa saada töitä kuin yhteiskunnan tukea. Euroopassa kaikki tämä on päälaellaan, niinkuin on väestöpyramidikin.

Samaan aikaan meillä käydään loputonta ja älyvapaata maahanmuuttokeskustelua, kun ongelman ydin on selvästi ihan muualla. Mitä ihmeen väliä sillä on kuka täällä asuu, jos koko systeemi ajaa kiville? Kuka tekee työt ja kuka maksaa laskut? Välttämättä sekään, että kaikki tekevät töitä ei riitä – pitäisi keksiä jotain muuta. Väkeä ei ole tarpeeksi tai kulut ovat liian suuret. Ei talousongelmia paikata karamelliverolla, jos järjestelmä toimii niin, että on kannattavampaa maata sohvalla kuin mennä duuniin. Budjettiesitys luottaa laastareihin. Minä menen huomenna taas töihin, mutta kaikki eivät valitettavasti tee niin.

3 kommenttia:

  1. Hyvin pohdittu, mr Orten. Kirjottelin itse taannoin tapauksesta, jossa 8-vuotiaan jäätelökioskin kimpussa ovat hygienia- ja lupaviranomaiset, sekä sosiaalihuolto. Samaan aikaan voivotellaan, kun yrittäjyys ei kiinnosta, ja mietitään miten saataisiin työllisyyttä parannetuksi, ettei Oy Suomi Ab ajautuisi konkurssiin.

    Tolkuton byrokratia sekä työn tekemisen, että KELA:n maksamien etuuksien kanssa ei ainakaan edesauta ihmisten työnsaantia.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Pastori. Samoilla kaukaloilla on koluttu. Ajattelin myös kirjoittaa loputtoman talouskasvun järjettömyydestä, mutten vielä ehtinyt. Ja jäätelöstä.

    En tiedä miettiikö poliitikoista kukaan oikeiasti miten työllisyyttä parannetaan, ei se miettiminen ainakaan ole konkretisoitunut ideoiksi. Menköön vaan juna rotkoon, pääasia että noudatetaan sääntöjä ja pidetään hattu päässä. Eikös se niin mene?

    VastaaPoista
  3. Ei ole totta, USAan sosiaali kassa on konkussin partaalla ja sita ei voi pelastaa. Valtio on velkaantunut niin pahasti etta pessimistisemmat arviot sanoo etta ei voi tehda mitaan valtion konkurssin estamiseksi. Toita ei ole, sosiaali turvaa ei ole riittavasti perus tarpeisiin jos ei ole toita. Suurin osa vaestoa on hyvin koyhia.

    Kaiken kukkuraksi, taalla ei ole riittavasti nuoria maksamaan vanhemppien elakkeet. Juuri painvaston kun sina sanoit. Yrititko olla sarkastinen?

    VastaaPoista