sunnuntai 6. kesäkuuta 2010

Vita brevis, lyceum longa

Ystävät, toverit, aivan aluksi haluan pahoitella vaikeaa vieraskielistä otsikkoa. En ole lukenut latinaa, mutta olen kyllä käynyt lukion. Yhden niistä hyvistä ja arvostetuista, joita listataan keväisin paremmuusjärjestykseen, listan häntäpäähän jäävien koulujen kiusaksi. Kävin tosin koulua pitkin hampain, laahustaen käytävillä laiskasti ja etenkehaten. Aamuisin olin myöhässä, kirjat unohdin kotiin, välitunneilla tupakoin. En muista edes tehneeni läksyjä. Minua kiinnosti kaikki muu paitsi koulunkäynti, intensiivisen harrastustoiminnan kohteena olivat rock ja tytöt.

Ihan ensimmäiseksi haluan kiittää lukion kemian ja matematiikan opettajiani. En ole koskaan tarvinnut opettamienne aineiden tietoja missään muualla kuin Trivial Pursuit-pelissä. Sen sijaan, että olisi yrittänyt opettaa, matematiikan lehtori ilmoitti, ettei minulla ole mitään mahdollisuuksia päästä kirjoituksista läpi. Kiitos kannustuksesta. Se teki oikein nannaa 18-vuotiaan auktoriteettien kunnioitukselle. En silti alentunut näyttämään sormimerkkejä hakiessani todistusta, vaikka mieli teki.

Äskettäin joku kysyi olenko lukenut fysiikkaa. En tiedä, minulla ei ole siitä minkäänlaista mielikuvaa. Kemian muistan siitä, että kirjoittelin kokeissa aivan omiani, täysin itse keksittyjä vastauksia – ja pääsin läpi. Ehkä opettajatkin menivät mieluummin joskus siitä missä aita oli hyvin matala. Ja ylioppilastodistusta olen kuljettanut mukanani lukemattomissa työhaastatteluissa. Sitä on kysytty – hetkinen, tuota noin, nolla kertaa. Siis kukaan ei ole pyynnöistä huolimatta koskaan edes katsonut koulutodistustani. Minulla on silti ollut se mukana monet kerrat.

Aivan aluksi haluan pahoitella antamaani huonoa esimerkkiä koulunkäynnissä. Älkää tehkö niin. Nyt ymmärrän miksi vanhemmat nuorten mielestä kuulostavat papukaijoilta. Jokainen kappale alkaa samalla urputuksella. Käykää koulu kunnolla, menkää lukioon, tehkää läksyt. Joo joo joo, mutta he ovat siinä silti oikeassa. Olen läheltä seurannut minkälaista tuskaa lukion käymättömyys voi tuottaa aikuisiällä kun valinnan mahdollisuutta ei enää ole. Ilman ylioppilastodistusta joutuu häpeämään, selittelemään tai ryhtymään yrittäjäksi. Vaikkei sitä paperia kukaan katsoisi, sen olemassaolo on ihan yhtä tärkeä asia.

Poikkeus tietysti vahvistaa säännön. Meillä on opetusministerinä baarinpitäjän tytär, joka jätti lukion kesken. Hän halusi ratsastajaksi. Henna Virkkunen selvitti tiensä lopulta yliopistoon ja ministeriksi, mutta aikamoisen esteradan kautta. Yksi tuttava käy juuri iltalukiota, ihan vain näyttääksen lukioikäiselle tyttärelleen, että ei se mikään mahdottomuus ole. Ja ehkä myös itselleenkin. Tietysti joillekin se lukio ei istu eikä siinä mitään vikaa ole, mutta se valinta vaikuttaa koko loppuelämään.

Nyt opetusministeriö esittää uusiksi kouluaineiksi draamaa ja etiikkaa. Loistavaa! Molemmat tervetulleita aineita, mutta kuinka kauan vielä odotamme talouselämän taitoja kouluaineeksi? Entä kirjallisuutta? Draamaa lisää myös se, että pieniä kouluja lakkautetaan ja isoja kasvatetaan. Jokainen joskus remonttia tehnyt tietää, että väärässä paikassa säästäminen tulee myöhemmin kalliimmaksi kuin olisi ollut tehdä alun perin asiat kunnolla. Samoin käy kouluissa.

Ainainen ruuvin kiristäminen ei ole draamaa, se on farssi. En tiedä onko siihen varaa. Joitakin selviytymistaitoja sekin saattaa edistää, mutta ei mitenkään takaa, että mammuttikoulusta selviävät ehjin nahoin ne, joilla parhaat lahjat ovat korvien välissä. Ja aina on tietysti niitäkin, jotka eivät jälkikäteen edes muista ovatko opiskelleet draamaa vai eivät, ja koulunkäynti on muutenkin etikkaa. Crede experto.

2 kommenttia:

  1. Itsekin kyllä olisin enemmän jonkinlaisen Business-aineen kannalla, Irkkulassa tuntuu ainakin olevan aika suosittua

    VastaaPoista
  2. Irlannissa koulusta tulee reippaita, esiintymiskykyisiä nuoria miehiä, jotka ymmärtävät liike-elämän systeemit ja ovat lisäksi tottuneet pitämään pukua päällä joka päivä. Ja tuloksetkin ovat näkyneet.

    VastaaPoista