Pienempi hiirijalanjälki

Riemastuttavasti tällä viikolla kerrottiin, että kuusi kymmenestä suomalaisesta haluaisi rajoittaa alkoholimainontaa. Työryhmä pohtii nyt hartaasti. Varsinkin olutmainonta, sehän on kesällä ja helteellä todella vahingollista, sitä voisi vähän hillitä. Ainakaan joka päivä ei saisi mainostaa edes mökillä, eikä saisi nauttia yli kymmentä mainosta päivässä. Ja sitten ne makkarat, toinen viheliäinen mainosten laji. Sekin pitäisi kieltää, kas kun ei sitä osattu kysyä samalla. Jos sinappi kielletään, pitää kieltää myös ketsuppi. Ja onhan siihen syyllinen löydyttävä kun ei isä tänäkään kesänä saa sitä saunaa maalattua. Mainostoimisto, perkele. Jäljet johtavat aina samalle sylttytehtaalle. Tasaisin väliajoin joku herää vaatimaan mainontaan rajoitteita, ikäänkuin niitä ei Suomessa jo olisi tarpeeksi. Mainonta on oikeasti kesyä ja kilttiä meillä. Mutta silti sensuuri otetaan riemumielin vastaan, se olisi mainonnalle lottovoitto. Luovuus ei tutkitusti kuki täydellisessä vapaudessa vaan pienessä penkissä tiukkojen raamien sisällä. Nyt pohditaan alkoholin mielikuvamainonnan kieltämistä. Jos siis olutmainoksessa ei saa näyttää nauttimista, juomista, eikä pulloakaan, mainonnasta tulee taatusti luovaa, innovatiivista ja hillittömän mielenkiintoista myös kuluttajille. Sensuroikaa, piiskatkaa, please. Sitä me haluamme. Meillä on tosin jo rakas ystävämme Mainonnan eettinen neuvosto, joka suuressa viisaudessaan aika ajoin puntaroi onko mainonta sopivaa vai ei, kenelle on ja kenelle ei. Helmikuussa neuvosto antoi monessakin mielessä vapauttavan lausunnon Hennes & Mauritzin alusvaatemainonnasta. Ahdistunut kuluttaja oli sitä mieltä, että alusvaatemallit olivat varsinkin bussipysäkeillä naisia loukkaavia ja lapsille sopimattomia. Kampanjassa esitettiin alusvaatteita ihmisen päällä. Hetkinen, eikö se ole juuri sitä mainontaa, jota nyt vaaditaan alkoholille: vain tuote ja hinta, ei mitään mielikuvia. Sen pitäisi olla turvallista, mutta eipä olekaan. H&M, kevät, miehet ja autot ovat hengenvaarallinen kombinaatio. Jos H&M:n mainonta olisi huonoa, varmasti ruotsalaisfirmalle kävisi samoin kuin suomalaisille kilpailijoille. Sen sijaan se tahkoaa rahaa. Miten ne naapurimaassa osaavatkin olla niin taitavia, luontevia ja nokkelia? Meillä ei ole syntynyt Ikeaa eikä ole syntynyt Ikean mainontaakaan. Yksikään suomalainen huippu-urheilija ei ole rakentanut nimellään kansainvälistä tuotemerkkiä, kuten Björn Borg teki. Onko kukaan koskaan kuullut, että Kimi Räikkönen olisi tehnyt jotakin viisasta? Kuvitelkaa minkälainen supersankari Kimistä tulisi, jos hän pelastaisi vaikkapa muutaman lakkautusuhan alle joutuneen pikkukoulun tai päiväkodin taskurahoillaan. Mutta ei. Usein mainostoimistot ovat vähän samanlaisia. On kivaa kun on hauskaa ja menee lujaa ja on uusia leluja. Pahimmillaan mainostoimisto on kuin peruskansanedustaja, vähiten vahingoksi silloin kun ei tee mitään, viisain ollessaan hiljaa. Kun hiirijalanjälki on pieni, syntyy vähemmän tuhoa. Toisaalta mainostoimisto kuitenkin on kaiken tekemisen ja innovaatioiden ytimessä ja kuulee niistä kulmahuoneissa aikaisessa vaiheessa. Se olisi hyvä paikka ottaa kantaa, vaikuttaa, näyttää esimerkkiä ja tehdä oikeita valintoja. Siis olisi, jos ei raha ratkaisisi viime kädessä kuitenkin mitä tehdään ja kenen kanssa. Onneksi asiakkaat ovat meitä edellä. Nyt kaiken pitää olla vihreää. Keksikää joku ekojuttu, he sanovat mainostoimistossa. Monille se on viherpesua, mutta jotkut ottavat asian vakavasti. He tietävät, että kovimmat trendit juuri nyt ovat aitous, rehellisyys ja luonnollisuus. Kuuluu olla läsnä, mennä mukaan, tehdä konkreettisia hyviä asioita ja kertoa niistä vaatimattomasti. Jotkut ovat jo oivaltaneet, että hurjin juttu on tehdä eettisesti kestäviä valintoja ja olla samaan aikaan taloudellisesti kannattava, ehkä jopa tulevaisuudessa voittaa muut juuri niiden valintojen ansiosta. Ihan oikeasti. Maailma tarvitsee sellaisia esikuvia.