lauantai 6. helmikuuta 2010

Pepsimismiä

Me llamo Bond, Hames Bond, sanoi salainen agentti espanjaksi dubatussa versiossa. Leffaan menevä espanjalainen limunostaja ei sano myöskään Pepsi vaan Pesi. Niinpä Pepsi on vaihtanut nimensä Espanjassa Pesiin. Mainosfilmissä Fernando Torres repii keskimmäisen p:n pois Pepsin logosta, koska hän haluaa sanoa sen niin kuin heilläpäin on tapana. Kyse on kampanjasta, joka alkoi viime vuonna menestyksekkäästi Argentiinasta. Tarkasti ottaen väitettiin, että 24,333% argentiinalaisista sanookin Pepsin sijaan Pecsi. Niinpä nimi muutettiin muka Pecsiksi. Pecsipedia -nettisivulle ovat kuluttajat keränneet tuhansia hassuja Spanglish-versioita väärin lausutuista englanninkielisistä sanoista.

Mainostoimisto voi ehdottaa asiakkaalle miten hulluja ideoita tahansa, mutta yksi sääntö on aina ollut ehdottoman pyhä: yrityksen nimeen ja logoon ei kosketa. Ei varsinkaan, jos brändi on maailmanlaajuisesti tunnettu virjoitusjuoma. Ennen vapauden huippu oli se, että pizzaan sai itse valita neljä täytettä. Nyt mainonnan kuumin trendi on, että kuluttajia kuunnellaan ja heidät otetaan mukaan rakentamaan brändiä. Kun innokkaimmat käyttäjät pääsevät osallistumaan tuotteen kehittämiseen, brändiuskollisuus leviää tehokkaammin kuin yhdelläkään mainoskampanjalla. Pepsi on mennyt vielä pidemmälle: se on kuunnellut miten kuluttajat lausuvat nimen ja päättänyt muuttaa sen. Se on juuri rikkonut pyhistä pyhintä sääntöä, mikä on nerokas idea. Kaikkein ovelinta on se, että kampanja leviää ympäri maailmaa – ilmaiseksi uutisena.

On toinenkin syy, miksi tämä kampanja on niin hieno. Se on ääntämisen demokratia. Espanjankielisessä maailmassa on aina harrastettu joko kritiikitöntä amerikkalaisuuden ihailua tai vihaamista. Amerikkaa on katsottu ylöspäin ja sieltä on katsottu latinokulttuuria ivallisesti alaspäin. Tämäkin asetelma on käännetty hienosti nurinpäin. Ennen mainonta opetti kuluttajia lausumaan nimet oikein hokemalla niitä miljoona kertaa. Opetettiin ihmisille miten tuotetta käytetään ja kenelle se sopii. Nyt on päinvastoin. Monen muunkin brändin fanit saavat kertoa mitä he tuotteella tekisivät, tuunata omat versionsa ja keksiä uusia makuja. Sitten yritys toteuttaa ne oikeasti.

Rakkailla lapsilla on monia nimiä. Coca-Cola on Suomessa kokis tai kola. Koka taas tarkoittaa kokaiinia, jota voidaan kutsua myös tuttavallisesti kokkeliksi, koksuksi tai pepsiksi. Sekavaa? Jos latinalaisessa amerikassa sanoo coca, pöytään tulee Coca-Colaa, ei kokaiinia. Monessa Euroopan maassa riittää kun sanoo Cola. Suomessa nimi pitää sanoa kokonaan tai tuijotetaan kummallisesti. Itä-Euroopassa synonyymi kaikille Cola-juomille on Pepsi, koska se oli ainoa mitä kommunismin aikana sai. Vain myyttisessä lännessä myyty Coca-Cola nauttii siellä myyttisiin mittoihin paisununeesta maineesta, koska ajateltiin että sen täytyy olla vielä parempaa.

Tässä tekstissä on mainittu Pepsi kaksitoista kertaa, Pecsi neljä kertaa ja Pesi kahdesti. Coca-Cola on mainittu vain kuusi kertaa, mikä on sille siirapille ihan oikein. Eihän se ole edes hyvää, se on etovan makeaa ja liian hapokasta. Bloggaajan tehtävä – ja onhan bloggaajilla oltava ehdottomasti joku tehtävä tässä maailmassa – on kertoa muille oma mielipiteensä asioista, jotka kokevat itse tärkeiksi. Jokaisella ihmisellä on mielipide siitä, kumpi on parempaa, Pepsi vai kokis. Ja Coca-Cola voi pitää kidnappaamansa joulupukinkin. Olen Pepsi-fani.

Myös yritykset iloitsevat tästä, koska ne seuraavat tarkkaan mitä niiden brändeistä kirjoitetaan maailmalla ja pohtivat millä tavalla tietoa voisi hyödyntää markkinoinnissa ja tuotekehityksessä. Olen ymmärtänyt, että suuret firmat ovat erityisen kiinnostuneita siitä, että joku mainostaa niiden tuotteita ilmaiseksi vaikkapa blogissa. Vieläkö tätä tarvitsee jatkaa? Odotan löytäväni viimeistään huomenna vähintään korillisen Pepsiä ovelta kiitokseksi pyyteettömistä ponnisteluistani juomanne julkisuuskuvan eteen. Tähän blogiin löytää nimittäin heti googlaamalla hakusanoilla Pepsi, Coca-Cola ja Hames Bond. Jano on jo.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti