perjantai 13. marraskuuta 2009

Säilykematkailua

Kun lama ja nuukailutalous syö lomabudjetin kokonaan ja tulevaisuus on epävarma, jää jäljelle vain vaihtoehtoisia ja luovia tapoja nähdä maailmaa. Ahkerasti liikkumaan tottuneille se on kova pala. Siskoni kertoi, että heillä harjoitellaan lapsikatraan kanssa jo tulevia, hienoja lomamatkoja varten, vaikka matkojen ajankohtaa ei vielä kukaan tiedä. Valmistautuminen tapahtuu kuivaharjoitteluna siten, että syödään kyseisen maan ruokia. Edullisimmin tämä tapahtuu ostamalla säilykkeitä. Taustalle voi laittaa kyseisen maan musiikkia ja kas – ollaan matkalla Kreikassa. Tätä päätimme kutsua säilykematkailuksi.

Tavallisessakin ruokakaupassa on paljon edullisia matkavaihtoehtoja tarjolla. Lidlistä saa kausiluontoisesti hyviä pakettitarjouksia, kuten juuri nyt bambuversoja 0,99 ja Beijing Soup 1,49 tai katkarapusipsit 1,29. Viime viikolla matkailtiin Kreikassa viininlehtikääryleillä ja halvalla. Halvalla sai siis myös kaakaohalvaa. Jos haluaa nähdä eksoottisempia kohteita, voi hankkia aasialaisesta kaupasta kaukomatkan mung-papuja 1,40, halo halo-sekoitusta 2 eurolla ja kuivattua kissakalaa 1,80.

Säilykematkailussa on paljon muitakin etuja kuin halpa hinta. Ei tarvitse pakata tavaroita, ei kantaa laukkuja, ei ottaa vakuutuksia eikä rokottaa ketään. Ei tarvitse odottaa lentokentällä myöhästyneitä lentoja, ei kiskoa vyötä irti metallinpaljastimen takia eikä vahtia passia. Taksit eivät kuseta ja yöt voi nukkua ‘kuin kotona’. Jos haluaa lisätä matkan jännitystä voi tietysti ostaa säilykkeitä, jotka ovat ohittaneet parasta ennen päivämäärän ja tai ovat riittävän lähellä sitä. Pienellä odotuksella maaginen raja rikkoutuu. Todennäköisesti mitään quick step-vatsatautia eli oikeaa kaukomatkan tunnelmaa ei saa hankittua vaikka purkki olisikin vähän vanha, mutta ainahan kannattaa yrittää.

Jotkut tosin matkustavat yhä oikeastikin. Tapasin äskettäin vanhan herran, joka kertoi Kuuban matkoistaan. Hänellä oli vanha Karibian alueen kartta, johon oli ympyröity kaikki ne paikat, joissa herra oli matkustanut. Ympyröitä oli aika paljon. Kysyin oliko hän kenties reissannut muutenkin paljon maailmalla. 196 maata – eli kaikki, tämä herra vastasi. Luulin tavanneeni jo ihmisiä, jotka ovat matkustaneet paljon, mutta tämä on uskomatonta. Kaiken lisäksi hän kertoi täyttäneensä jo kahdeksankymmentä, mutta oli silti lähdössä taas kaukoitään. Matkan suunnitteluun hän sanoi kuluvan nykyään enemmän aikaa kuin ennen, muuten matkailu on yhtä mukavaa kuin on aina ollut.

Finnish Global Explorer’s Clubin jäseneksi voi hakea, jos on käynyt 70 maassa. Sekin kuulostaa vakuuttavalta. Vastaava kansainvälinen klubi vaatii muistaakseni 100 maata. Oma 47 ‘maapistettä’, tuntuu yhtäkkiä kovin vaatimattomalta. Eihän se katakaan kuin vajaan nejänneksen maapallosta. Täytyy elää pitkä ja onnekas elämä, että ehtii kiertää pelkästään kaikki Afrikan valtiot. Maapisteiden keräily on muutenkin ongelmallinen harrastus. Kun ikää tulee ja on jo nähnyt muutamia mantereita, alkaa väistämättä ajatella määrän sijaan laatua, kuten muissakin elämän osa-alueissa. Jossain vaiheessa ei enää tunnu tuskalliselta edes mennä samaan paikkaan toista kertaa. Sitä jopa odottaa.

Mutta sitä oikeaa Thaimaan matkaa odotellessa aion avata Twin Elephants -purkin, jossa on mangoviipaleita kevyessä siirapissa. Se maksoi 1,20.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti