Pöydän alla
Ensimmäisen kerran join itseni humalaan Ouzo-pullosta, jonka toin itse Kreikasta 14-vuotiaana. Ei minulle tullut mieleen, että se olisi ollut jotenkin luvatonta. Myöhemmin kyllä ymmärsin, että vanhemmilla ei olisi ollut kovin mukavaa jos laukkuni olisi tutkittu tullissa. Muistan oikein hyvin senkin, miten ostin pullon paikallisesta kulmakaupasta, eikä kukaan katsonut kahdesti. Oli se hieno hetki. Aloitin siis urani anisviinalla. Myöhemmin juotiin keskiolutta, se oli silloin Lahden Sinistä. 16-vuotiaana pääsin jo sujuvasti baareihin. Kun joku saatiin hakemaan Alkosta, juotiin juhlallisemmin lonkeroa tai Magyaria.
Kun lukiossa tuli vastaan täysi-ikäisyyden komea raja, alkoi rommikausi. Humalat muuttuivat kovemmiksi samoin kuin juomat. Baltic-rommi Coca-Colalla oli lyömätön yhdistelmä niin kauan kuin sitä jaksoi. Opiskeluaikana taas juotiin mitä tahansa, halvimmista viineistä kotipolttoisiin tai jopa kiljuun. Ei niistä hyvä olo tullut, mutta jotenkin se kuului asiaan. Yritin jopa tehdä itse riisiviiniä, mutta se oli niin karmivan hajuista, ettei sitä voinut juottaa edes kavereille. Hinta oli kuitenkin valttia. Janoisimmat ja vähävaraisimmat (joihin en koskaan liittynyt) joivat myös Robin Hoodeja. Jos joku ei tiedä, se tarkoittaa cocktailia, joka kootaan pöytiin jääneistä tuopeista omaan lasiin.
Alkoholin kokonaiskulutus henkeä kohti on Suomessa keskimäärin 12,5 litraa vuodessa. Määrä tuntuu käsittämättömältä. Meillä sama vodkapullo on säilynyt kaapissa kohta kaksi vuotta. Viinipullo sentään välillä avataan, mutta muuten oma kulutus on säälittävää. Kukaan vieraistakaan ei suostu juomaan mitään ellei kylässä ole romanialaisia, joiden mielestä on epäkohteliasta olla juomatta lasillinen kirkasta. Jos suomalaisille laittaa snapsilasin käteen keskellä päivää, se tuntuu yhtä pöljältä kuin alkaisi laulaa joululauluja kesäkuussa.
Miksi kaikki nämä tunnustukset? Olen tunnollisesti harjoittanut suomalaista juomakulttuuria perinteitä kunnioittaen – siis ollakseni humalassa. Toiset jatkavat samaa koko ikänsä, minä muutin ulkomaille. Ymmärsin, että ongelmia on kaksi. Suomalaiseen perinteeseen ei kuulu ruoka, se on kai ollut ravintolassa liian kallista ja jos on pitänyt valita, mieluummin juodaan. Olisi paljon terveellisempää syödä samalla, niin venäläisetkin tekevät; eihän vodkaa muuten voi juoda. Toinen ongelma on se, ettei humalatilaa koskaan tarvitse hävetä. Kaikki mikä on tehty kännissä on hauskaa ja annetaan anteeksi. Tämä on meidän omaa primitiivistä kulttuuriperintöämme, sivistymätöntä metsäläismeininkiä, jota ei sovi harjoittaa missään olosuhteissa muissa maissa.
Kun muutin takaisin, ymmärsin, ettei yksi sukupolvikaan muuta vielä mitään. Suurin osa suomalaisista juo humaltuakseen, eikä näe siinä mitään hölmöä. Juomakulttuuri periytyy. Jos viina on ilmaista, sitä nuollaan vaikka lattialta. Jos taas siitä on maksettu, sitä ei tarjota muille. Tämä on se roolimalli, joka Suomessa opitaan ja muita juomatapoja oppii vain muuttamalla pois. Mitään vastaavaa ei koskaan näe niissä maissa, joissa alkoholi on puoli-ilmaista eikä se ole ikinä ollut kortilla. Jos alkoholivero poistettaisiin, vuoden tai kaksi suomalaiset joisivat hurmoksessa viinaa kurkku karheana. Sitten halvan alkoholin viehätys ehkä katoaisi ja voisimme alkaa opetella sivistyneitä pöytätapoja. Ymmärrän hyvin miksei tätä reseptiä ole aikomustakaan kokeilla: kukaan ei kestä katsella sitä vuoden kestävää vappukarnevaalia ja toiseksi nykyinen malli on valtiolle paljon tuottoisampi.
Kun lukiossa tuli vastaan täysi-ikäisyyden komea raja, alkoi rommikausi. Humalat muuttuivat kovemmiksi samoin kuin juomat. Baltic-rommi Coca-Colalla oli lyömätön yhdistelmä niin kauan kuin sitä jaksoi. Opiskeluaikana taas juotiin mitä tahansa, halvimmista viineistä kotipolttoisiin tai jopa kiljuun. Ei niistä hyvä olo tullut, mutta jotenkin se kuului asiaan. Yritin jopa tehdä itse riisiviiniä, mutta se oli niin karmivan hajuista, ettei sitä voinut juottaa edes kavereille. Hinta oli kuitenkin valttia. Janoisimmat ja vähävaraisimmat (joihin en koskaan liittynyt) joivat myös Robin Hoodeja. Jos joku ei tiedä, se tarkoittaa cocktailia, joka kootaan pöytiin jääneistä tuopeista omaan lasiin.
Alkoholin kokonaiskulutus henkeä kohti on Suomessa keskimäärin 12,5 litraa vuodessa. Määrä tuntuu käsittämättömältä. Meillä sama vodkapullo on säilynyt kaapissa kohta kaksi vuotta. Viinipullo sentään välillä avataan, mutta muuten oma kulutus on säälittävää. Kukaan vieraistakaan ei suostu juomaan mitään ellei kylässä ole romanialaisia, joiden mielestä on epäkohteliasta olla juomatta lasillinen kirkasta. Jos suomalaisille laittaa snapsilasin käteen keskellä päivää, se tuntuu yhtä pöljältä kuin alkaisi laulaa joululauluja kesäkuussa.
Miksi kaikki nämä tunnustukset? Olen tunnollisesti harjoittanut suomalaista juomakulttuuria perinteitä kunnioittaen – siis ollakseni humalassa. Toiset jatkavat samaa koko ikänsä, minä muutin ulkomaille. Ymmärsin, että ongelmia on kaksi. Suomalaiseen perinteeseen ei kuulu ruoka, se on kai ollut ravintolassa liian kallista ja jos on pitänyt valita, mieluummin juodaan. Olisi paljon terveellisempää syödä samalla, niin venäläisetkin tekevät; eihän vodkaa muuten voi juoda. Toinen ongelma on se, ettei humalatilaa koskaan tarvitse hävetä. Kaikki mikä on tehty kännissä on hauskaa ja annetaan anteeksi. Tämä on meidän omaa primitiivistä kulttuuriperintöämme, sivistymätöntä metsäläismeininkiä, jota ei sovi harjoittaa missään olosuhteissa muissa maissa.
Kun muutin takaisin, ymmärsin, ettei yksi sukupolvikaan muuta vielä mitään. Suurin osa suomalaisista juo humaltuakseen, eikä näe siinä mitään hölmöä. Juomakulttuuri periytyy. Jos viina on ilmaista, sitä nuollaan vaikka lattialta. Jos taas siitä on maksettu, sitä ei tarjota muille. Tämä on se roolimalli, joka Suomessa opitaan ja muita juomatapoja oppii vain muuttamalla pois. Mitään vastaavaa ei koskaan näe niissä maissa, joissa alkoholi on puoli-ilmaista eikä se ole ikinä ollut kortilla. Jos alkoholivero poistettaisiin, vuoden tai kaksi suomalaiset joisivat hurmoksessa viinaa kurkku karheana. Sitten halvan alkoholin viehätys ehkä katoaisi ja voisimme alkaa opetella sivistyneitä pöytätapoja. Ymmärrän hyvin miksei tätä reseptiä ole aikomustakaan kokeilla: kukaan ei kestä katsella sitä vuoden kestävää vappukarnevaalia ja toiseksi nykyinen malli on valtiolle paljon tuottoisampi.
Me vanhat ihmiset muistamme, että Suomessakin oli ennen ruokapakko. Alkoholia sai ravintoloissa vain tietyn määrän ja sen jälkeen oli syötävä.
VastaaPoistaMiespuoliset kaverit saattoivat pyytää tyttöä ulos syömään. Siihen aikaan se enimmäkseen tarkoitti sitä, että tyttö söi pakolliset ruuat ja kaveri voi keskittyä viinanjuontiin.
Ei ihan dementikko mummo
Taalla Israelissa viina on puoli-ilmaista ja sita saa joka kaupasta ja kioskista kellon ympari. Aikaisemmin ei juuri kukaan juonut silti. Viime vuosina meno on muuttunut kovasti. Umpijuovuksissa mokeltavia nuoria on taksikuskimeiheni mukaan alyttomia maaria. Osasyyna kulttuurin muuttumiseen pidetaan maahanmuuttaneita venalaisia (yli miljoona NLn kaatumisen jalkeen).
VastaaPoista