torstai 24. syyskuuta 2009

Riidaton päivä

Joka kerta kun lehdissä mainitaan joku liikenteeseen liittyvä asia, syntyy hirveä kalabaliikki. Viimeisin ilmiriita alkoi tiistain autottomasta päivästä. Riitely tapahtuu tietysti nettikeskusteluissa, tällä kertaa Hesarin sivuilla, mutta sylki lentää silti. Verenhimoiset autoilun vastustajat haukkuvat työmatkalaisia asennevammaisiksi ökyilijöiksi ja yhtä intohimoiset autoilijat vastapuolta puunhalaajiksi ja lokkeilijoiksi. Sitten sekaan tunkee vielä kiihkomielisiä pyöräilijöitä ja sota on valmis. Väittelyyn onnistutaan ujuttamaan mukaan kaikki maailman aiheet terrorismista natseihin ja malariasta kommunismiin. Eikä huumorista ole tietoakaan.

Mutta miksi näin arkipäiväinen asia kirvoittaa silmittömän rähinän? Perisuomalainen kateus saa megalomaaniset mittasuhteet kun toiset ajavat audeilla ja toisilla ei ole varaa edes bussilippuun. Tuntuu omituiselta, että autolla ajaminen synnyttää niin paljon vihaa ja vastustusta. Herää epäilys, miten matala elintaso Suomessa on, jos niin arkipäiväinen asia koetaan ylellisyydeksi, johon kaikki eivät pääse käsiksi. Ei niin, etteikö ystävämme verottaja olisi tehnyt kaikkensa, että se olisi ylellisyyttä, mutta silti. Työssäkäyvällä ihmisellä on Suomessa varaa ostaa auto. Kehitysmaissa ei välttämättä ole.

Irlannissa kaikilla oli auto ja Dublinissa sen mukaiset ruuhkat. Hyvinä aamuina kuuden kilometrin työmatka taittui puolessa tunnissa. Huonoina istuin autossa yli tunnin nylkyttäen eteenpäin ryömimisvauhtia. Bussi olisi vienyt vielä kauemmin. Onneksi keksin kuunnella äänikirjoja autossa, aika ei mennyt koskaan hukkaan. Todellinen liikenneruuhka tarkoitti sitä, että jos halusi päästä yhdestä kaupunginosasta toiseen, se saattoi viedä tuntikausia. Joskus liikenne vain seisoi. Tämä johtuu tietysti siitä, että autoja on julmetusti, kadut kapeita ja julkinen liikenne lähes täysin bussien varassa. Pahin ruuhkauttaja oli kuitenkin tietulli, jota kerättiin kehätiellä autot pysäyttävällä puomilla. Nyt puomi on älytty ottaa pois ja maksu tapahtuu elektronisesti tai jälkikäteen netissä.

Helsingissä oikeita ruuhkia ei ole. Aamun ja illan jononpätkät menevät nopeasti ohi. Muun ajan tiet ovatkin tyhjinä, autoja ja liikennettä on kuitenkin aika vähän. Kuka sitten on keksinyt idean ruuhkamaksuista, jos ei ruuhkiakaan ole? Keskustelua pitää ainakin yllä valtakunnan päälehti säännöllisillä pikkujutuilla tai aiheesta tilatuilla tutkimuksilla. En ole ihan varma, että kyseessä on todellinen uutisaihe. Epäilen, että sillä ajetaan jonkun eturyhmän intressiä ja kasvatetaan samalla lehden nettisivujen kävijämäärää, skandaalilehdistön tyyliin, koska on tiedossa, että se herättää joka kerta kiihkeän väittelyn. Voiko tällaisen lehden muuhun uutisointiin luottaa, jos se toimii yhden aiheen kanssa näin?

Ainakin yksi argumentti liikennekeskustelussa on auttamatta vanhentunut – saastuttaminen. Autojen hiilidioksidipäästöt Suomessa eivät määrällisesti heilauta globaalia ilmastonmuutosta suuntaan tai toiseen. Ja meillä asia on verottajan, ei tavallisten kansalaisten käsissä. Autoteollisuus tekee jo kaikkensa, että autot saastuttaisivat mahdollisimman vähän. Muutaman vuoden kuluttua ne eivät saastuta lainkaan, joten autoilusta ei millään saada syntipukkia. Teknologia on olemassa ja saasteettomat autot valmiina odottamassa poliittisia päätöksiä ja sarjatuotantoa. Jos siitä huolimatta halutaan järjestää autoton päivä ja kannustaa ihmisiä etsimään vaihtoehtoja, pitää autolla ajamisen olla kiellettyä ja joukkoliikenteen ilmaista. Muuten kampanjassa ei ole kannustimia.

Mystisin termi riitaisissa keskusteluissa on kuitenkin ollut viherpipertäjä. Ilmeisesti se on uuden haukkumasanaston kermaa ja olen ollut liian kauan poissa maasta. Miehekkäässä autourheilun maailmassa Flavio Briatore nimitteli sentään Nelson Piquet Junioria reippaasti homoksi. Viherpipertäjäksi nimittely on Suomessa vielä loukkaavampaa. Mikä on viherpipertäjä? Henkilö, joka ajattelee tekojensa seurauksia ympäristön kannalta, kierrättää kotitalousjätteet, kannattaa uusiutuvien energiamuotojen käyttöönottoa, pelkää ilmastonmuutoksen seurauksia ja ajaa vähäpäästöisellä autolla? Eiköhän meidän kaikkien pitäisi pyrkiä olemaan viherpipertäjiä, autolla tai jalan.

1 kommentti:

  1. Olen samaa mielta autoilun saastuttamisesta - Suomessa.
    Taalla Egyptissa tilanne sen sijaan on jarkyttava.
    Vanhoja romuja autoja, pakokaasut savuavat rikkinaisista putkista, tyhjakayntia joka puolella jne. ja sitten pienta suomalaista syyllistetaan kun ihan aikuisten oikeesti maailmalla olisi paljon toita saada saastuttaminen kuriin.
    Ehdotankin, etta kaikki autoilua vastustavat joutuisivat tanne Kairoon 6 kk:n valistustyohon. Opettamaan kuinka ilmastoa siivotaan.

    Hieman suhteellisuuden tajua toivoisi ihmisten asenteisiin ja ajatteluun...

    VastaaPoista