Sähköjeesus
Palasimme juuri Romaniasta. Olemme aina yrittäneet viedä järkeviä tuliaisia, ei siis lasisia kynttilänjalkoja tai visakoivuisia kuksia. Ei liian isoja, eikä liian pieniä lahjoja. Tällä kertaa kaikki meni hyvin, kukaan ei riitaantunut lahjoista eikä mistään muustakaan. Loma oli muutenkin mukava ja lapsilla oli vauhdista ja metelistä päätellen tolkuttoman hauskaa.
Tuliaisina veimme anopille tiskiharjoja ja picnic-korin. Oivariinia emme kuljettaneet, vaikka sitä oli toivottu, luultavasti ainakin puoliksi vitsinä. Lapset saivat vaatteita ja leluja, muut pieniä deorolleja, käsivoiteita, keittiöpyyhkeitä tai karkkipusseja. Saunaa rakentaville sukulaisille veimme pellavaiset laudeliinat ja pesukintaat. Olivatko lahjat sitten hyviä? No, sitä ei tiedä kukaan. Ainakin ne olivat kevyitä kantaa.
Huomasin sen sijaan, että anopin lasivitriinissä olivat kauniisti museoituina edellisvuosina viedyt termospullo, vaniljahunaja, sauvasekoitin ja Iittalan lasikippo. Mitään ei kenties ole käytetty. Myös vedenkeitin oli alkuperäisessä laatikossaan kaapin päällä. Meriselitys kuului, että se kuluttaa liikaa sähköä. Vesi on ennenkin keitetty hellalla. Kuitenkin keittiöön oli sitten viime käynnin ilmestynyt mikro.
Nukkumaan mennessä löysimme eteisen pistorasiasta muovisen valoa hohtavan vaaleanpunaisen ristin, johon oli ristiinnaulittu kultainen Jeesus – kuluttamassa sähköä! Vaimoni veti hämmentyneenä krusifiksin seinästä ja manatessaan siinä mitä kaikkia käsittämättömyyksiä ihmiset ylipäätään tekevät tai ostavat, tuli vahingossa katkaisseeksi Jeesukselta pään. Laitoimme ristin päineen kaikessa hiljaisuudessa lipaston alimpaan laatikkoon, emmekä sanoneet asiasta kenellekään mitään. On yleensä ottaen vaikea tietää, mistä toiset ihmiset pitävät ja mistä eivät, ja miten paljon.
Toisin myös mielelläni jotain pientä kivaa matkoilta. Ongelmana on tavaroiden laatu. Kiinalainen krääsä harvoin kestää edes kotimatkaa, vaatteet hajoavat ensimmäisessä pesussa. Vain lasten kengät ovat hyviä, ne kestävät sen minkä mahtuvat jalkoihin. Olisin kovasti halunnut löytää edes yhden kelvollisen matkamuiston itselleni, vaikka t-paidan. Sellaista ei vain tullut vastaan. Dracula-tuhkakuppeja olisi ollut.
Parhaat tuomiset matkoilta ovat ehkä sittenkin niitä, joita ei edes voi ostaa: kilo kotituottoista juuri kerättyä maalaishunajaa ja pussillinen kuivattuja kasveja, joista saa mahtavaa yrttiteetä.
Tuliaisina veimme anopille tiskiharjoja ja picnic-korin. Oivariinia emme kuljettaneet, vaikka sitä oli toivottu, luultavasti ainakin puoliksi vitsinä. Lapset saivat vaatteita ja leluja, muut pieniä deorolleja, käsivoiteita, keittiöpyyhkeitä tai karkkipusseja. Saunaa rakentaville sukulaisille veimme pellavaiset laudeliinat ja pesukintaat. Olivatko lahjat sitten hyviä? No, sitä ei tiedä kukaan. Ainakin ne olivat kevyitä kantaa.
Huomasin sen sijaan, että anopin lasivitriinissä olivat kauniisti museoituina edellisvuosina viedyt termospullo, vaniljahunaja, sauvasekoitin ja Iittalan lasikippo. Mitään ei kenties ole käytetty. Myös vedenkeitin oli alkuperäisessä laatikossaan kaapin päällä. Meriselitys kuului, että se kuluttaa liikaa sähköä. Vesi on ennenkin keitetty hellalla. Kuitenkin keittiöön oli sitten viime käynnin ilmestynyt mikro.
Nukkumaan mennessä löysimme eteisen pistorasiasta muovisen valoa hohtavan vaaleanpunaisen ristin, johon oli ristiinnaulittu kultainen Jeesus – kuluttamassa sähköä! Vaimoni veti hämmentyneenä krusifiksin seinästä ja manatessaan siinä mitä kaikkia käsittämättömyyksiä ihmiset ylipäätään tekevät tai ostavat, tuli vahingossa katkaisseeksi Jeesukselta pään. Laitoimme ristin päineen kaikessa hiljaisuudessa lipaston alimpaan laatikkoon, emmekä sanoneet asiasta kenellekään mitään. On yleensä ottaen vaikea tietää, mistä toiset ihmiset pitävät ja mistä eivät, ja miten paljon.
Toisin myös mielelläni jotain pientä kivaa matkoilta. Ongelmana on tavaroiden laatu. Kiinalainen krääsä harvoin kestää edes kotimatkaa, vaatteet hajoavat ensimmäisessä pesussa. Vain lasten kengät ovat hyviä, ne kestävät sen minkä mahtuvat jalkoihin. Olisin kovasti halunnut löytää edes yhden kelvollisen matkamuiston itselleni, vaikka t-paidan. Sellaista ei vain tullut vastaan. Dracula-tuhkakuppeja olisi ollut.
Parhaat tuomiset matkoilta ovat ehkä sittenkin niitä, joita ei edes voi ostaa: kilo kotituottoista juuri kerättyä maalaishunajaa ja pussillinen kuivattuja kasveja, joista saa mahtavaa yrttiteetä.
Kommentit
Lähetä kommentti