sunnuntai 22. maaliskuuta 2009

Maan hiljaiset

Niissä on jotain niin perin juurin suomalaista. Ja outoa. Ne hiljaiset hetket, tiedättehän, kun keskustelu vain taukoaa jostain syystä ja kaikki ovat hetken hiljaa, omissa ajatuksissaan. Vilkkaammasta sosiaalisesta kulttuurista tuleville se on outoudessaan melkein maagista, kuin jotakin pyhää. Ikäänkuin sanattomasta sopimuksesta kaikki vaikenevat kuin tietäisivät jonkin näkymättömän pahan hengen kulkevan juuri samaan aikaan ohi. Puheliaammissa maissa kun ei edes osata olla hiljaa, eikä sitä varsinkaan pidetä sopivana. Keskusteluun syntyvät aukot täytetään sillä 'small talkilla'. Hiljaa oleminen toisten ihmisten seurassa on yleensä epäkohteliasta ja hiljainen hetki keskustelussa on yhtä tervetullut kuin salmonella sikatilalla.

Kun tulin takaisin Suomeen, ihmettelin miksi ihmiset ovat niin hiljaisia. Mietin sanoinko jotain sopimatonta tai olenko loukannut jotakuta? Sitten huomasin, että ainoa joka oli vaivautunut tilanteissa, olin minä. Olin monta vuotta ollut tekemisissä päivittäin vain ihmisten kanssa, jotka puhuvat tauotta antamatta toisille suunvuoroa, joten puhuin koko ajan toisten päälle ja aiheutin ilmeistä hämmennystä. Se minkä piti olla normaalia, olikin epäkohteliasta ja toisinpäin.

Olen aina kuvitellut, että suomalaiset ajattelevat hiukan hitaasti tai vain ajattelevat liikaa, eivätkä keksi sitten mitään sanottavaa. Ehkä hiljaisuus on sittenkin olennainen osa kansanluonnetta – se on siis ominaisuus, ei vika. Ehkä se on jopa geneettinen piirre, väistämätön osa suomalaisuutta. Jos näin on, se pitäisi liittää kiireesti osaksi Suomi-brändiä ja myydä turisteille matkailunähtävyytenä. Haluatko kokea aidon suomalaisen hiljaisen hetken? Aidoimmillaan se on ehkä silloin kun kaksi miestä istuu penkillä vierekkäin munasillaan, juo olutta pullon suusta ja tuijottaa järvelle sanomatta sanaakaan.

Saunaakaan ei ole oikein osattu tuotteistaa matkailijoille sopivana pakettina. Helsingissä – koska useimmat eivät ehdi muualle – pitäisi olla tyylikkään kaupallinen Sauna Center, joka tarjoaa kaikki perisuomalaiset elämykset vastoineen ja savusaunoineen selkeinä, kompakteina paketteina ja trendikkäillä nimillä varustettuina kuin kylpylän hoidot. En usko, että japanilaisten turistien mielestä olisi yhtään tyylitöntä, jos avantouintia ('ice breaker swim experience') voisi harrastaa jääkylmässä sisäaltaassa vaikka keskellä kesää. Päinvastoin. Matkailussa kokemus on aito, jos se on riittävän kallis ja siitä saa mukaansa diplomin.

Maabrändistä keskusteltaessa on taipumus alkaa parannella todellisuutta, olla vähän eurooppalaisempaa ja sisäsiistimpää kuin oikeasti ollaan. Lainataan naapureilta. Miksi lainata? Sehän kielii vain huonosta itsetunnosta. Suomalaisuus, ja hiljaisuus siinä mukana, pitää vain paketoida oikein piirakoiden ja potkukelkkojen kanssa ja myydä hymyillen hyvään hintaan. Niin muutkin tekevät. Vai onko ovela ja taitava markkinointi jotenkin epäsuomalaista ja siksi epäaitoa?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti